1. marraskuuta 2014

CAN YOU SEE ME?








Tee valmistuu hetkessä. Higher living sanoo teepussi. Kirjoitan mustalla tussilla ajatuksia päiväkirjaan. Ajatukset ovat siinä paperilla. Mustalla kynällä kirjoitettuna. Sanoja pötkössä. Kovin puuttuu punainen lanka. Mutta se ei huoleta. Sytytän muutaman kynttilän. On lauantai ja päivä on jo pitkällä. Olo on silti kovin aamuinen. Hitaasti heräsin. Pakkanen tuntuu ja näkyy. Kuura on kaunis, todella upea. Mietin isoisääni. Häntä, jota en koskaan saanut tuntea. Tai sain, mutta niin pieni vielä olin, eikä minun muistini riitä. Hänet liian aikaisin menetin. Isä ja mummu saavat mielikuvahalin, liian aikaisin he rakkaansa menettivät. Suuri on se halaus! Joskus mietin, millainen hän oli. Tunnen hänet vain tarinoista. Tunnen hänet lapsirakkaana ja välittävänä ihmisenä, kovin puurtava ja yritteliäskin on mielikuvani hänestä. Näen kuvan silmissä sympaattisesta miehestä. Kristan sanoin: "I wish I could see that you're okay, smiling back at me. I wish I could see that, you're still here, watching over me. Can you see me?" Olo on hiljainen. Vietän vielä hetken yksin. Kohta alan tähän päivään. Voimia ja rauhallista pyhäinpäivää ♥

6 kommenttia:

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡