30. joulukuuta 2014

OLLAANPA REHELLISIÄ




Brand-Yourself Through Blogging
KUVA : LEVO.COM




Minä. Bloggarina. Mihin ryhdyin, mihin pyrin.... Pyörivät ajatukset hullun lailla. Toinen ajatus täällä, toinen siellä. Melkein asiaa olen monesti uskaltanut miettiä, mutta lopettanut sen saman tien. Helpompaa on vain naputtaa. Jokin järjen hiven tietty aina mielessäin. Melko kliseistä on kai tokaista, että enpä olisi uskonut, bloggari minusta, pyh. Ja pah.

Ja enkä minä koe vieläkään olevani bloggari. Hassua. Vaikka moni toveri sillä tittelillä jo kutsuu. Mutta mikä se sellainen bloggari on? Onko jokainen, joka yhdenkin lauseen minkä tahansa blogipalvelun alla kirjoittaa - bloggari? Vai onko vasta sitten virallisesti bloggari, kun on x määrä lukijoita? Tai x määrä yhteistyökumppaneita? Tai edes yksi hassu? Ja mikäs se x määrä sitten olisi, riittääkö sata vai tarvitaanko viisi lisää? Tai ollaanko sitä vasta sitten kun mainokset alkavat hyppiä silmille blogin sivupalkeista? Vilkkua ja paukkua aivan. Vai onko se sitten kun kuvat ovat aina nätisti otettuja kauniiksi käsiteltyjä? Vai onko se hän, joka pystyy jopa kolmeen päivitykseen päivässä? Vai hän, joka kolikkoja, oikein tienestejä kirjoittamalla ansaitsee? Ketä täällä oikein bloggariksi voi kutsua? Tai odotas, siis onko se, että saa kutsua? Täytyykö se ansaita? Vai leimataanko sillä automaattisesti?

Oloni joskus tällä blogikentällä on vielä ajoittain kuin pienellä piipittävällä. Rima on korkealla, sen asettaja en tosin ole minä, vaan muut blogit. Vaikka pyrin olemaan vertaamatta, joskus tuntuu, että jää jalkoihin. Ja joskus sitä takertuu. Koska uusi blogi, koska aloittelija, koska tuntematon. Että ehkä vähän arvoton, ei bloggari vielä. Vasta kasvamassa....

Mutta, naputinaputi kävi sormet ensi kerran huhtikuussa. En minä enää niin tuore ole. Enkä avuton. Tiedät mistä muokata HTML-koodia tai banneria ja mistä hyväksyä kommentit. Tiedän monta muutakin salaisuutta. Huomaan blogimaailman jännitteet ja paljon osaan jo lukea rivien välistä. Toinen kommentoi vain saalistaakseen itselleen jotain, toinen jättää niin kultaisen kommentin, että sydän pakahtuu. On bloggaaminen välillä tavallaan raakaa, ideoista, lukijoista, ulkoasusta, kaikesta tavallaan kilpaillaan. Ketä keksii, löytää, huomaa, julkaisee ensimmäisenä? Niin paljon on asioita, mitä kaikki näkee, mutta ketään ei avaa suuta. Mutta ettäs kehtaankin vedota tuoreuteeni. Tekosyitä, toisinaan valtaavan epävarmuuden peittelemistä.

Ja toisinaan räjähtää. Päässä pärisee. Tuntuu, että on se avuton, joka lumivyöryyn jää. Massaan hukkuu. Omaakin keksii, mutta toinen tekee ehkä perässä. Isommat blogit saavat aina kunnian. Tuntuu, että pienemmän blogin ideoita ei oteta tosissaan. Hörähdetään. Tuokin tuossa. Mitä yrittää. Tosissansa muka siinä. Mutta se pitkän blogiuran kirjoittaja saakin hurraat ja ylistykset.

Ei, ei asiat ole huonosti. Eikä täällä mälläillä katkerilla eikä suolaisilla ajatuksilla. Täällä ollaan onnellisia. Syy hymyssä, mieli aivan jee. Vaikka pieni vielä olen ja tiedän, että ne pitkän pätkän naamoja lukijalistalla omaavat ovat kovan työn tehneet. Vuosia uurtaneet, jostain hekin aikanaan lähteneet. Pitäneet linjan hyvänä. Paljon antaneet, montaa inspiroineet.

Enkä minä mollata tahdo. En, en en. Arvostan noita pitkän blogihistorian omaavia ihmisiä aika isossa määrin. Enkä huuda täällä, että huomatkaa minutki! Tai ehkä vähän huudan. Ei vaan, oikeasti kysyn sinulta, että vaikuttaako sinulle blogin tausta siihen, mitä ajattelet hänen jutuistaan ja päivityksistään? Tarvitaanko aina uutta ja inspiroivaa... Vai riittääkö joskus, että kauan seuraamasi blogi vain päivittään ja siinä samassa sinulla sormet jo näpyttelevätkin kommenttikenttään ihanaa ja upeaa? Vai vaaditko jokaiselta seuraamaltasi blogiltasi aivan saman - ovatko kaikki samalla linjalla? Blogin taustasta, lukijoista, yhteistyökumppaneista, mainoksista, iästä, kirjoittajasta huolimatta? Olepa rehellinen.

Ja kun nuo linkkaukset. Niistähän on puhuttu. Vai onko oikea sana linkkittämiset... No, niillä blogi ei kuulemma nimeä tee. Tai suosiota. Ja sitä on nyt ollut, kerran, toisen ja kolmannenkin. Olen suureksi ilokseni huomannut, että joku blogiani omassaan linkkailee. (Oikeasti, vau!!) Ja voisin melko litanian sanoja kirjoittaa, kuinka otettu siitä olen ollut. Oikeastaan kokonaiseen päivitykseen sanat riittäisivät. Mutta saanko sano vain komeasti kiitos! Kiitos! Kiitos... Mutta tosissaan muistetaanko sitä idean isää? Tai oikeastaan äitiä, isä nyt saittui vain rimmaamaan paremmin. Vai takerrutaanko sitä vain niihin kyseisen päivityksen upeisiin kuviin, ja unohdetaan edes lukea mistä se idean alkuperä tulee. Saati sitten klikattua alkuperäisen ideoijan sivulle. Ja klikataanko sinne enää koskaan uudelleen... Vai voiko ne linkkaukset jopa vaikuttaa aivan siinä huonossa merkityksessä, negatiivisesti? Katsopas, kuinka hienosti minä vielä jatkojalostin tuota hänen ideaansa. Tai kun ensin vallan hehkutaaan, että tuolta klik klik minä ideani löysin ja sitten kun sitä mennään ja painellaan idean alkuperäiseen blogiin - niin mitä sieltä löydetään? Vastaako se odotuksia. Kerkeääkö siinä välissä herätä jo odotuksia? Kurkkaat vain sivupalkkiin - höh vain alle sata lukijaa, tänne en muuten jää.

Ja minun silmin, on ollut superkivaa nähdä mitä ideoistani on kehitelty. Miten niitä oikeasti on jatkojalostettu. Ja kuinka ihanaa on ollut nähdä, että ideoistani on oikeasti inspiroiduttu. Se on sitä todellista 2 x iloa. Mutta kolikon kääntöpuoli, haluaisin vain sen kuulla? Tahdon, toivon ja haluan, että asiat jatkuu linkkailun, ideoiden jatkojalostusten, ja kaiken muunkin osin ennalleen, juuri sillä tavalla kuin se on mennytkin.

Ja kun se linkkaus on minulle merkki, että on päästy sinne mitä tavoittelinkin. Mitä tavoittelin, kun blogini perustin. Mitä tavoittelin, kun sille nimen 2 x ILO annoin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ideani, iloni on ollut jonkun toisenkin ilo.

Vallan minulla on monenlaisia ajatuksia. Ketä pääsi tänne asti? Kun sitä minä vain, kun niin monta upeaa blogia olen itsekin löytänyt - ja kovasti yllättynyt. Hiukan on niukasti ollut lukijoita, vaikka blogit ovat vallan koreita ja viimeisteltyjä. Ja kuvat kirjoittajista sivupalkeista, aivan nuo bloggareilta, oikeilta bloggareilta minun silmiini näyttävät. Ja kyllä, otan teekupin ja hyvän asennon. Tutustun rauhassa ja ehkä jätän merkin käynnistäni. Tuumaan tovin, ja ehkä klikkaan itseni seuraajaksi. Miten sinä? Kuinka olet tomerana, asioissa näissä?

Kiitti ja kuitti. Olen puhunut. Ei ole päätä, ei häntää jutussa tässä. Vain armoton läjä sekavia ajatuksia, monta mielessä pyörinyttä pohdintaa. Poimi sieltä sana tai kaksi, ajatus tai kaksi. Ajattele, tuomitse tai älä. Kiitos kuitenkin! Ja eihän sinne nenääsi eksynyt herne, sitä minä en tahdo. Olette kultaisia, jos olette täällä - minun blogissani. <3

59 kommenttia:

  1. :DD Mä pääsin loppuun ja hymyssä suin luin sun ihanan rehellistä ja suoraa postausta!! Hyviä ajatuksia ja joskus itsekin miettinyt samoja asioita..ehkä joskus vieläkin, mutta huomattavasti vähemmän!

    Itselleni tärkeintä on, että nautin siitä mitä teen. Saan kicksejä omista kuvista, postauksista ja tuunailuista ja niitä on kiva jakaa. Siihen päälle tulee extra kicksit, jos muutkin saavat niistä jotain!!!! Joten uskon vakaasti, että täytyy nauttia siitä mitä tekee, että sitä voi tehdä juuri niin kuin on tarkoitus! Ja jos tekee tunteella sen kyllä huomaa...niin kuin sinun blogissasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -kiitos S kauniista vastauksestasi <3

      Kyllä minäkin olen juuri samoilla linjoilla tuossa, että jos tunteella tehdään - se näkyy. Postausten, ideoiden ja asioiden ei välttämättä tarvitse olla juuri sen ihmeellisempiä, jos niistä näkyy, että ne on tehty tunteella ja aidosti. Tietty hyvät kuvat ja soljuva teksti on aina plussaa ;) Ja sitten toisinaan sitä taas kaipaa freshejä, tuoreita ideoita ja etsii sellaiset blogit käsiinsä, mistä niitä löytää.

      Sinun blogisi on kyllä todella kiva, ja niistä näkee, että nautit siitä mitä teet. Etkä turhaan stressaa tai tee asioita "tiettyjen juttujen" vuoksi. Ihanaa uutta vuotta 2015 sinulle ja Minille <3

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia! Kyllä täällä näkee ketkä tekee sydämellään, ketkä aivoillaan ja ketkä työkseen. Niistä sitten vaan valitsemaan itselle mukavinta luettavaa :) viis vuotta bloganneena en todellakaan tiedä mitä blogiltani haluan. Työkseni en sitä tee ja aivotkin on toisinaan narikassa kun juttuja kyhää. Ehkä tästä vaan on tullut vuosien mittaan juttu, jota ilmankaan ei oikein osaa olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä hyvin sanottu, jokainenhan onneksi voi itse päättää minkälaiseen blogiin sitä hakeutuu. Ja onneksi voikin! Ja voi tehdä itse sen päätöksen mitä on valmis lukemaan! :)

      Uskon kyllä, että viiden vuoden jälkeen olisi hankala olla ilman blogia. Nyt jo reippaan puolenkin vuoden jälkeen tuntuu siltä. Mitä ilman tätä minä tekisin :D

      Poista
  3. No tässäpä oli hyvin kiteytetty bloggaajan salaisimmat mietteet, hyvin samankaltaisia ajatuksia on ollut täälläkin! Kyllä tämä välillä turhauttaa - jopa hetkellisesti ärsyttää - kun sitä ajattelee juoksevansa jälkijunassa. Mutta loppujen lopuksi kyse ei ole siitä, kuka on paras tai kenellä on parhaimmat jutut. Parasta on se, että tämä tuo yhteen erilaisia ihmisiä, erilaisine ajatuksineen ja juttuineen. Ihanaa on tämä kannustava ja ystävällinen ilmapiiri, mikä itselle tuli kovin suurena yllätyksenä aloittaessa :)

    Jatketaan me Jenni vaan samalla draivilla, ei pysähdytä vertailemaan tai liikaa miettimään. Hienointahan on se rehellisyys tai aitous, ei se väkisin tuottamalla tuottaminen. Niin ja sillonkun itse tähän touhuun sekaannuin, olit ensimmäisiä bloggareita joihin törmäsin. Aloittelevana tietysti ihailin kovasti ja pidin taitavan lisäksi suosittuna, ajattelin olevani vain yksi säälittävä lukija monien joukossa. Ajan myötä sitä on tosin itse huomannut, kuinka sitä yhtäkin arvostaa! :) nojaa, eipä ollut päätä ja häntää enää tässä kommentissakaan, sekavaa myöhäisten tuntien ajatustenvirtaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikki sinä varmaan osaatkin hiukan päästä minun pään sisään kun ollaan melko lailla yhtä aikaa aloiteltu tätä bloggausta :)

      Se on kyllä totta, on ollut todella suuri yllätys ja erittäin positiivinen sellanen, että kuinka ihanasti on otettu vastaan. Miten pidempääkin blogganeet bloggarit ovat tsemppanneet ja auttaneet blogiasioissa. Olen kyllä ollut erittäin otettu siitä! :)

      Ja todellakin niin kuin sanoit, että ei ole kyse siitä kuka on paras tai kuka keksii mitäkin ensin ja kenellä on upein blogi... Enkä sitä tarkoittanutkaan tekstillä! Ehkä joitain asioita hiukan kärjistin, mutta kyllä varmaan jokainen ymmärtää että tällekin postaukselle on se kääntöpuoli. Bloggauksen mahtavuus, ehkä voisin siitäkin oman postauksen joskus kirjoittaa. Eikä aina vain niitä negatiivisempiä asioita! Ja toki tässäkin tekstissä toin ilmi paljon hyviä asioita bloggaukseta. Ne vain tahtovat jäädä negojen asioiden jälkeen vähemmälle huomiolle!

      Ja vielä täytyy tarttua tuohon lukija-asiaan, todellakin sitä yhtäkin arvostaa. Jokaista arvostaa kyllä ihan superisti! Yksikin taas jos katoaa, miettii, että miksi? Mutta siihenkään ei sovi tarttua. Kaikkia ei pysty, eikä voi miellyttää. Mutta jokainen lukija on kyllä kullan arvoinen. <3

      Kiitos Maikki vastauksesta, ja ihanaa uutta vuotta 2015 sinulle <3 Ja tsemppiä blogiarkeen myös sinulle, jatkeen todellakin vaan samalla draivilla ;)

      Poista
  4. Olet ihana, olet taitava ja olet inspiroiva - KIITOS, että olet ♥ Täällä ainakin yksi, joka lukee postauksesi aina kun vain kynnelle kykenee. Eikä aina tarvitse olla uutta ja inspiroivaa, ei kai siihen kukaan pysty, mutta ei väkisinkään vääntämistä ja postaamista postaamisen takia. Blogisi on hyvä juuri tällaisenaan. Tähtien tuiketta alkavalle uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu - olet ihan huippu <3 Olen saanut sinulta niin paljon kultaisia ja tsemppaavia kommentteja pitkin matkaa <3

      Ei, siihen ei kukaan pysty. Tai en ole vielä ainakaan huomannut. Väkisillä joukkoon eksyy aina jokin ei niin inspiroiva postaus, mutta sekin on minusta tavallaa hyvä. Tekee bloggaajasta inhimillisemmän ja tavallaan tuo bloggaajaa lähemmäksi lukijajoukkoa, ei bloggaavia lukijoita tarkottaen.

      Ihanaa uutta vuotta Anu myös sinulle! Olkoon vuotesi täynnä ihania asioita <3

      Poista
  5. Sun ajatuksen juoksu blogin suhteen on hyvin samanlainen kuin minulla itselläni. Mielelläni luen juttujasi ja kiva nähdä myös sinua aina välillä kommentoimassa omiin juttuihini. Kovasti saa tosiaan töitä tehdä, että saa omalle blogilleen lukijoita, välillä tosiaan mietin, onko se muillekkin ollut niin vaikeaa...
    Ihan hurjan hyvää uutta vuotta sinulle. Minulle olet tuonut 2xiloa tänä vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Outi <3

      Ja tiedätkös, onhan se hankalaa. Mutta mä olen sitä mieltä, että liikaa töitä ei lukijoiden hankkimiseksi kannate tehdä. Toki pitää pitää postaustahti tasaisena, postausten(kuvat,tekstit,jne.) laatu kohtuu tasaisena, ja huomioida lukijat. Näiden lisäksi myös jos on itse aktiivinen muiden blogeissa, niin uskon, että kyllä niitä lukijoita sieltä tippuu pikku hiljaa. Voi olla että hitaasti, mutta varmasti... Mutta kyllä jokainen blogi,joka lukijoita ansaitsee - ne kyllä ne saa. :)

      Ja hei, Juuri luin tänään artikkelin, jossa kerrottiin, että tänä päivänä uusien blogien nouseminen pinnalle on huomattavasti vaikeampaa kuin muutama vuosi sitten. Blogeja tulee niin mahdottoman paljon koko ajan ja vanhat hyvät blogit porskuttavat ja pitävät pintansa :) Ja uusilta vaaditaan enemmän, koska silloin jokunen vuosi sitten, kaikki blogit vielä tavallaan vähän niin kuin opettelivat. :)

      Poista
  6. Ihan älyttömän hyvää tekstiä, jokainen sana olis voinut olla mun oma. Ei mulla muuta.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei Anna Maria, kiitos, että jaksoit lukea. Ja kiva, että pystyit samaistumaan :)

      Poista
  7. Kiitos hyvästä tekstistä ja blogistasi <3
    Mä viihdyn täällä :)
    HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä Sanna ja kiitos sinulle <3

      Ihana kuulla, että olet viihtynyt :) Ja kiitos jokaisesta kivasta kommentistasi kuluneenna vuonna.

      Loistavaa uutta vuotta 2015 sinulle Sanna<3 Sä taisit jäädä vuoden jälkeen ;)

      Poista
  8. Hyvin avattu ja samoissa ajatuksissa menen välillä itsekkin. Välillä meinaan koko blogini lopettaa, mutta sitten en osaakaan, jokin vain vaatii jatkamaan. Se, että sen kirjoittaminen on kivaa ja teen sitä myös itseäni varten.Välillä harmittaa, että aika ei riitä blogiin panostamiseen, mutta onpa tässä elämässä muutakin kuin koneella istuminen. Mutta ei oteta paineita, mennään sillä omalla valitsemallamme polulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ja kiitos kommentistasi! Jotenkin kuulostaa hyvin tutulta tuo hetkittäinen lopettamista miettiminen ja sitten taas kuitenkin porskutetaan.. Ja toden totta, harmittaa valtavasti, että ei kerkeä aina panostamaan niin paljon kuin haluaa. Mä olen puoli vuotta miettinyt uutta ulkoasua ja jotain gadgetteja jo valmistellutkin.. Muttamutta, kun on se aika kysymys. Sitten mielummin kuitenkin käyttää sen ajan uusiin postauksiin ja kommentteihin vastaamiseen :) Kun on se muukin elämä...

      Poista
  9. Paljon oli painavia lauseita tekstissä, mutta loppuun asti luin. Itse en lähtisi laittamaan ketään paremmuus järjestykseen, jokaisella on kuitenkin loppujen lopuksi se omanlaisensa blogi ja omanlainen tarina, mitä yrittää noudatella blogilinjauksessaan. EI bloggaajien tarvitse kilpailla keskenään paremmuudesta, toisilla on enemmän aikaa käyttää blogiin ja toisilla vähemmän, jokainen blogi ja bloggaaja sen takana on erilainen.

    Olen samaa mieltä siitä, että muut bloggaajat eivät edesauta toisen bloggaajan " etenemistä " . Linkkaamisia ja muutoinkin mainostamista toisten blogeista vältellään, kai siinä ajatellaan sitä, että se on omasta blogista pois ?, naurettavaa ajatus sanon minä!!!! Toisten blogien mainostaminen ja linkittäminen ei todellakaan ole itseltä pois vaan se voi tuoda joskus jotain hyvää myös itselle. Valitettavasti bloggaajat, jotka linkkailevat ja kertovat idean alkuperästä eivät voi lukijoitaan ohjailla, kuinka heidän tulisi suhtautua siihen postaukseen, jossa on kerrottu toisen ideasta, kuitenkin alkuperäisen idean keksijä on mainittu.

    Bloggaaminen vaatii kärsivällisyyttä, ei sitä nousta pienistä lukijamääristä suuriin yhdessä vuodessa, se vaatii useita satoja tunteja aikaa blogille, paljon vuorovaikutusta itseltä ja myös sitä kommentointia toisten blogeihin. Itse en jaksa uskoa sitä, että jotkut kommentoivat vaan kalastellakseen, ei minulla ainakaan riitä aika kalastelemaan ja kommentoin vain muutamille bloggaajille / päivä, muutoin saisin istua iäisyyden koneella.

    Tsemppiä sinulle bloggaamiseen, olet kultainen ihminen ja menestyt varmasti bloggaajana kun vain jatkat omaa polkuasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä Johanna missään tapauksessa sano, että minä laittaisin blogeja paremmuus järjestykseen tai kilpailuasetelmaan. Tai, että nuo negatiivissävytteiset mainitsemani asiat kuuluisivat omaan ajattelutapaani tms.

      Itsekin annan kaikkien kukkien kukkia ja en aseta blogeja millään lailla riviin tai järjestykseen. Itse luen blogeja blogien itsensä vuoksi ja muut asiat ovat sivuseikkoja. Mutta tekeekö niin kaikki? Sitä en tiedä, ja sen halusin kuulla.

      Lähinnä halusin vain herätellä lukijoita, kuulla heidän mielipiteensä ns. kolikon kääntöpuolesta, koska tiedän, että niin tällä bloggaamisella kuin jokaisella muullakin asialla on se toinen puolensa.

      Mä itse rakastan sitä, että on niin erilaisia blogeja ja tavallaan "tasoja". Mutta minusta on aina mielenkiintoista kuulla ja lukea, minkälaiset asia blogin lukemiseen vaikuttavat. Ja joskus täytyy kirjoittaa hieman ehkä kärjistäen, että mielipiteet saadaan ulos...

      Tottakai bloggaaminen niin kuin mikä tahansa esimerkiksi vaikkapa työ, jos siihen vaaditaan vaatii aikaa ja harjoitusta, että siinä onnistuu ja edistyy. Työelämässäkinhän niitä noustavia portaita tuntuu olevan loputtomasti. Mutta jokainen kai löytää sen itselle realistisen tavoiteltavan portaan/tason, jotta kohti lähtee yrittämään. Sama on (uskoisin ainakin) varmaan myös bloggauksen suhteen. Liian tähtiin ei kannatta tavoitella, eikä ainakaan liian nopeasti!

      Sinulla on niin mahtava blogi, ja postausten tahti ja taso on aivan loistava. Ei varmasti tarvitse ajatella "kalastaluita" ja eikä varmaan tahdo riittää uskokaan siihen asiian... Itse näen asian kuitenkin hieman toisin, ja tiedän, että en ole ainoa. Ja tämäkin asia on loppujenlopuksi vain, että kukin tyylillään. Mä uskon, että jokainen ketä ne lukijat ansaitsee - ne kyllä ne saavat! Oli kalastellut tai ei... Ei se asiaa niin älyttömästi kuitenkaan muuta - jos katsotaan koko kuvaa!

      Bloggaaminen on ihana harrastus ja todella hauskaa, niin kauan kun sitä ei ota liian vakavasti. Itse olen saanut blogista todella paljon positiivista energiaa ja siitä saan kiittääkin jokaista lukijaa ja teitä ihania kanssabloggaajia. Enpä olisi uskonut miten paljon blogi voi minulle antaa.

      Ihanaa uutta vuotta 2015 sinulle Johanna ja toivottavasti nähdään taas pian <3

      Poista
    2. Toi yks vaaditaan sana kuuluisi olla verrataan :D

      Poista
  10. Olipas kerrassaan hyvä kirjoitus!
    Kun löydän mielenkiintoisen blogin, klikkaan itseni lukijaksi, miettimättä montako lukijaa sillä jo on. Blogi voi olla jonkun ihmisen juuri perustama tai jo vuosia kirjoittaneen hengentuote, jos minä tykästyn, seuraan sitä jatkossakin.
    Omaa blogia kirjoittaa itselleen, mutta myös muille ja toki kommentit ja vuorovaikutus ylipäätään lämmittää kirjoittajan mieltä.
    Kiitos ideoista ja inspiraatiosta sinulle! Toivotaan itse kullekin onnellisia oivalluksia, ihania ideoita, kivoja kommentteja ja paljon postauksia uudelle vuodelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos T <3 Ja ihana kun jätit kommenttia.

      Niin teen minä itsekin, mistään sivuseikoista huolimatta!!

      Kyllä kommenttit ja vuorovaikutus lämmittävät mieltä ja uskoisin, että vielä enemmänkin. Uskoisin, että juuri tuo vuorovaikutus on todella isossa roolissa koko blogin koko kuvassa. Millaisia asioita luetaan, mistä lukijat tykkäävät, minkälaisia juttuja kommentoidaan, mistä innostutaan, kyllä mä uskoisin, että noita asioita seurataan ja niiden perusteella myös tuleviakin postauksia mietitään. Toki pitää taas muistaa se kohtuullisuus. Jos alat tehdä postauksia pelkästään lukijoiden mukaan, jää se persoonallisuus pois ja blogi muuttuu massamömmöksi hyvin helposti. Ja se tappaa äkkiä luovuuden!

      Kyllä, toivotaan jokaiselle blogille ihanaa arkea, joiden mukana yleensä loistavat idea ja oivallukset tulevat :)

      Poista
  11. Ei juuri lisättävää, hyvin osuva ja tyhjentävä teksti! Sinun blogisi ainakin on ihanan persoonallinen, ja täynnä toinen toistaan mahtavampia ideoita :-) Jatka samaan malliin <3
    Ihanaa uutta vuotta Jenni! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3 Jokaisesta kauniista sanastasi ja myös kaikista kommenteistasi mitä olet matkan varrella jättänyt! On kyllä ihanaa, että bloggauksen myötä löytää upeita ihmisiä, kuten mekin tavattiin! :)

      Loistavaa, loistavaa uutta vuotta 2015 teidän porukalle <3

      Poista
  12. Pääsin loppuun asti ja täytyy kyllä kiittää sinua rehellisyydestä. Minulla on monia samantapaisia juttuja pyörinyt päässä ja pidän itseäni vielä untuvikkona ja harjoittelijana. Jos tekee sydämellä, se näkyy. Sinä selvästi teet tätä sydämellä, tai oikeastaan sydän kädessä, niin syvällisiä välillä pohdit. Ja siinäkin on monia eri tasoja, miten syvälliseksi bloggaaja haluaa tai uskaltaa blogissaan mennä. Kaikilla on raja jossain, jokaisella vähän eri kodassa. Ja se täytyy hyväksyä, itsensä täytyy hyväksyä ja lukojoidenkin on se hyväksyttävä. Ja mitkä ovat blogin tavoitteet? Minulla ei ainakaan aloittaessani ollut mitään tavoitteita, halusin ymmärtää tätä maailmaa ja koen jo pikkuhiljaa jotain ymmärtäväni. Sitten yllätyksenä tulivat ne ihanat lukijoiden kommentit, niitä en odottanut ja niiden varaan en laskenut. Niistä olen niin kiitollinen joka päivä! Olen myös ihmetellyt, miten joskus joku blogikirjoitus, johon on panostanut omasta mielestään paljon ja itse kokee tehneensä huippupostauksen, ja se ei sitten herätäkään lukijoiden kiinnostusta, vain muutama hassu kommentti, vain vähän visiittejä. Sitten joskus kun räpellän jotain vasemmalla kädellä, niin silloin kaikki innostuvat ja kommenttitulva on hirmuinen! Mene ja tiedä, tuntemattomat ovat blogilukijoiden tiet....

    Yksi asia, jota olen miettinyt, on se, että meidän bloggaajien ei pidä olla orjia lukijamäärille tai latausmäärille. Jos meistä tulee niiden kyttääjiä, tulee blogeistamme pinnallisia ja kaikista aivan samanlaisia. Erilaisuus on rikkaus ja se tekee blogistanista vierailun arvoisen! Sinun blogisi on erilainen, kauniisti ja taitavasti graafisin elementein toteutettu. Se tuottaa 2 x iloa minulle ja luen melkeimpä joka postauksen. Kiitos niistä Jenni ja hyvää vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla on rajat jossain ja minä olen ajatellut, että minulla raja on aika tiukkakin. Ehkä se ei olekaan :) Tai mikä ikinä kenellekkään tuntuu luonnollisesti, minulla on vielä hyvä olla tekstien kanssa. Ja tietyllä tapaa olenkin aina ollut avoin ja sosiaalinen ihminen, joten ehkä minä kirjoitan blogiini herkemmin asioita mitä joku ei kirjoittasikaan. Mene ja tiedä.

      Se on kyllä niin totta, on todella super yllättävää ollut huomata, mitkä postaukset nousevat hiteiksi. Ne on kyllä yleensä juuri ne, joista ei olisi ikinä uskonut. Sitten taas innoissaan kun odottaa jollekin omasta mielestä "huippupostaukselle" yleisön reaktioita ja se onkin mitään sanotamonta. Se on niin hassua :)

      Ja niin kuin jossain tuolla ylemmässä kommenttissa jo kirjoitinkin, että tietyllä tapaa pitää lukijat huomioida, mutta liikaa lukijoiden armoilla meneminen alkaa näkyä blogissa ja sitä myöten persoonallisuus katoaa. Kun huomioi sopivasti, tulos on varmasti mieluinen sekä itselle, lukijoille, että blogille!

      Kiitos Kati todella kivasta kommentista ja mielipiteestäsi asian suhteen. Oli mukava kuulla mietteitä myös sinulta! Ja oikein kaunista ja ihanaa uutta vuotta 2015 sinulle! ♥ Ihana, että olet viihtynyt ja vieraillut täällä niin paljon!!! :)

      Poista
  13. Olipa hyvä kirjoitus.
    Itse luen paljon ja erilaisia blogeja. Kommentoin, jos tekee mieli. Usein en kommentoi salasanojen tms. oikkujen vuoksi, koska ne ikävä kyllä reistaavat usein mobiililaitteilla, jolloin kommentti katoaa bittiavaruuteen.
    Monet lukemistani blogeista ovat ystävien tai tuttujen, yhtä monet taas aivan vieraiden-blogista klikkailun kautta löytyneiden...On blogin kautta tullut ystäviäkin, kirjoittelun myötä huomattu, että ajatukset kohtaavat-yleensä myös harraste, josta kirjoitetaan.
    En koskaan kirjaudu lukijaksi, se taas on periaatteeni, sillä elän anonyymisti myös livenä, siksi myös täällä bittiavaruudessa.
    Johtaa myös siihen, että varmemmin kommentoin pienelle blogille kuin sellaiseen, jossa satoja-tuhansia lukijoita.
    Itse arvostan, että moni tekee tätä jopa työkseen. Itse en pystyisi, juurikin yllämainitusta syystä.
    Toisaalta on ihana, että blogimaailmaan mahtuu kaikenlaisia kirjoittajia. Ihan niin kuin maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. En haluaisi, että ystäväni ovat kaikki samanlaisia, puhuvat samoista asioista ja kaikkien koti olisi samanlainen. Blogimaailmassakaan en tykkää, kun kaikkien pitää saada juuri "se" . On se sitten mikä tahansa muoti-ilmiö millä tahansa elämän alueella. En oikeassakaan elämässä kulje trendien aallonharjalla, oikeastaan päinvastoin. Jos jokin asia on "must" aika varmasti en itse sellaista halua vaan jotain päinvastaista.
    Rehellisyys. Ystävällisyys. Juuri se mitä kirjoitat 2x ilo.
    En ikinä kommentoi ilkeästi. Yleensä haluan kommentillani tuoda ilmi sen, että olen itse juuri saanut hyvän mielen kirjoituksen luettuani tai upeat kuvat nähtyäni.
    Tiedän itse, miten kommentti ilahduttaa.
    En opi ymmärtämään netissä hilluvia ilkeitä, toisia loukkaavia ihmisiä. Kun ruutunsa sisällön voi ihan itse valita, miksi pitää lukea asioita, jotka ärsyttävät ja provosoitua tai provosoida muita?
    Tässäpä joitain ajatuksia mietteisiisi.

    Ihanaa vuoden vaihdetta ja iloa Uuteen Vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti kirjoitat anonyymi. ♥

      Harvoinpa saa anonyymeiltä noin kauniita kommentteja!

      Ymmärrän toki anonyymeytesi, kaikki eivät vain halua paljastaa kasvojaan tai nimeään (edes etunimeään) netissä ja se on jokaisen oma päätös. Netin vaarat kun meistä jokainen varmasti tänä päivänä tietää, on se myös oman selustansa "turvaamista".

      Valitettavasti niitä ilkeitä ihmisiäkin löytyy, jotka anonyymeinä jättävät ikäviä kommentteja. Minä olen ilokseni huomannut, että niitä onneksi tulee hirvittävän vähän. Negatiivisiä toki saa jättää, mutta anonyymit haukut ei ole minusta edes julkaisemisen arvoisia kommentteja. Ehkä se on vain tapa purkaa pahaa oloa jollekkin. En tiedä, enkä kyllä itsekään voi sitä ymmärtää...

      Kirjoitit kyllä monessa suhteen täyttä asiaa. Blogimaailman ehdoton rikkaus on erilaisten bloggaajien kirjo. Se jos mikä tekee tästä mielenkiintoista, inspiroivaa, piristävää ja hauskaa. Hehkuttavia adjektiivejä olisi vaikka millä mitalla kyllä lisääkin.

      Kiitos sinulle ajatuksista ja mielipiteistäsi. Niitä oli mukava lukea ja pohtia. Oikein kaunista uutta vuotta myös sinulle ♥

      Poista
  14. Loppuun asti pääsin ja samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt! Ihanan rehellisesti ja avoimesti niistä kirjoitit, joten kiitos sinulle rohkeudestasi <3 Blogimaailma kun osaa olla julma paikka (nimimerkillä itse sen joskus kokenut), mutta toiselta puoleltaan niin ihana ja lämpöinen :)

    Itselleni tärkeintä blogeja lukiessani (ja lukijaksi liittyessäni) on bloggaajan aitous, se tunne, että kirjoittaja tekee sitä omana rehellisenä itsenään (vaikkei itsestään esim. kuvaa paljastaisikaan). Liiallinen kaupallisuus saa minut lopettamaan blogin lukemisen (siis sellainen, että lähes joka postaus on yhteistyötä ja jonkun firman tuotteen esittelyä) ja aika harvaa "ammattibloggaajan" blogia olen lukenutkaan.

    Kiitos sinulle upeasta blogista ja minulle olet ainakin tuonut kaksinverroin iloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jossu ihanasta kommentistasi ♥

      Onpa tosi kurjaa, että ole kokenut blogimaailman julmuuden :/ Minä en onneksi sitä ole ainakaan suuressa mittakaavassa joutunut kokemaan. Toki ottanut osumaa olen itsekin, mutta hyvin niistä selvinnyt ja jatkanut eteenpäin.

      Ja kuten kirjoitit, onneksi on se ihana ja lämpöinen puoli myös. Ja onneksi se on paljon ennen esillä. Kuinka paljon iloa ja inspiraatiota voi saada lukijoilta ja kanssabloggaaijlta. On se melko uskomatonta!

      Jeps, et taida olla ainoa joka lopettaa blogin lukemisen liiallisen kaupallisuuden vuoksi. Siitä olen kuullut mainitsevan monen muunkin. Ja täsmää myös itseeni, en jaksa lukea pelkkiä mainoksia, niitä löydän muualtakin kuin blogeista jo ihan tarpeeksi.

      Kiitos Jossu sinulle ihanasta vuodesta, olet jättänyt kauniita kommentteja ja pitänyt myös itse upeaa blogia ♥

      Poista
  15. Loistokirjoitus! Kiitos! Ihan samoja sitä miettii, kun on kohtuullisen tuore blogi/bloggaaja (:P), eikä lukijoitatakaan kuin himpun yli 50. Eipä auta muu, kuin tehdä blogia omalla tyylillä ja persoonalla, lukijoita tulee, jos on tullakseen. Viime aikoina olen klikannut itseni alkuaikoja herkemmin muiden kaltaisteni blogiin lukijaksi, osoituksena tuesta. Miten iloinen mieli itselle tuleekaan joka kerta, kun joku uusi on liittynyt lukijaksi!

    Kommentteja en välttämättä väkisin väännä, mutta samasta syystä kuin voin liittyä lukijaksi, jätän myös kommentin. Tiedän, että ne ilostuttavat! Ei noilla pitkän linjan bloggaajillakaan joka kerta montaa kommenttia ole, joskus ei yhtään, vaikka lukijoita olisi tuhansittain. Arastelin itsekin kommentointia ennen oman blogin perustamista.:)

    En muista, sanoinko aiemmin, mutta sulle voi varmasti luvata hyvää tulevaisuutta blogistaniassa, sillä sinussa on kyllä sellaista lahjakkuutta, ideoita ja tuoreutta. Ja rehellisyyttä. Niillä pärjää varmasti!

    Hyvää uutta vuotta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina, ihana, että jätit myös oman mielipiteesi asiaan ♥ Ja jaoit myös kokemuksiasi tuoreena bloggarina. Meitä on onneksi paljon täällä toistemme tueksi :)

      Se on kyllä totta, en muista että olisin itsekään jättänyt yhtään ainutta kommenttia ennen kuin itse aloin blogata. Jotenkin se tuntui hölmöltä!

      Nyt toki ymmärtää, että siinä ei olisi ollut mitään hölmöä. Jokainen kommentti, oli ne minkälaisia tahansa - ilostuttavat aina. Toki unohdetaan ne anonyymit ilkkujat... Niistä ei paljon iloa voi repiä!

      Ja kyllä, kun jatkat omalla tyylillä ja persoonalla, on ihan varmaa, että blogisi saa lukijoita. Olet päässyt hyvään alkuun, joten jatka tosissaan samalla tavalla! :)

      Ihanaa vuotta 2015 sinulle ♥

      Poista
  16. Monesti olemme itse suurin rimanasettaja :) Hienosti kirjoitettu! Tekstejäsi on ilo lukea ja kuvasi, ah, miten ne piristävät ja inspiroivat. Niissä on silmä ja taito kohdillaan. 2x ilo ja enemmän on blogisi tarjonnut ainakin minulle ♥ Oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin totta, itse itsemme pahimpia rimanasettajia. Siinä sitä on kyllä silti opettelemista. Varmaan aina...

      Ja voi että kiitos sinulle ♥ Olet kyllä jättänyt niin paljon ihania kommentteja ja ilahduttanut niillä minua monet kerrat ♥ Todella tsemppaavia ja auttavat aina jatkamaan eteen päin blogin kanssa. Kiitos niistä ja kiitos tästä, oikein kaunista ja ihanaa uutta vuotta 2015 myös sinulle!

      Poista
  17. Huippu teksti!. Hyvä blogi, oikeasti ❤ . Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Kiitos ♥ Ihana kuulla!!

      Ja superia uutta vuotta myös teidän koko porukalle ♥

      Poista
  18. Hyviä ajatuksia. Minä olen ammatikseni kirjoittanut tekstejä, joilla on ollut satoja tuhansia lukijoita, mutta blogillamme on niitä vain kourallinen. Ehkä se joskus turhauttaa, mutta tässä on myös se ero, en kirjoita blogia työkseni, en lähde ensisijaisesti siitä, että saan yhteystyökumppaneita ja pääseen no, markkinoimaan, uusia tuotteita. Vaan lähden siitä, että kirjoitan vapaa-ajallani, haluan paikan, jossa esitellä omia mielenkiinnon kohteita, saada paikka valokuville, etteivät ne jää vain muistikortille ja jakaa pieniä ideoita, hetkiä ja oivalluksia elämästä, sisustamisesta, resepteistä, kuvaamisesta tai vaikka lapsiperheen arjesta. En voi kiistää, etteikö olisi hienoa saada paljon kommentteja ja lukijoita, mutta nyt olen ainakin ollut siinä onnellisessa asemassa, että laatu on korvannut määrän. :) Tuntuu, että olen ruudun välityksellä tavannut jo oikein mukavia tyyppejä ja se on jo minulle hyvä palaute ja syy blogata. Ehkä olen jo niin "vanha", että en jaksa kilpailua ja vertailua joka paikassa, vaan haluan pitää bloggaamisen kivana ja riittävän kevyenä harrastuksena, joka antaa enemmän kuin ottaa.

    Sinullahan on idearikas ja niin piristävän ja omanoloisesi blogi, että porskuta menemään vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja en kyllä usko, että jos blogin ainoa päämäärä ja tavoita on saada yhteistyökumppaneita ja päästä markkinoimaan tuote, että blogilla on kovin pitkä tie. Uskon sen olevan melko lyhyt näköistä ja karkottavan lukijat vain kauemmaksi. Ja minkälainen yritys haluaa lukijattomalle blogille enää antaa mitään yhteistyötarjouksia?

      Että kyllä mielestäni sen kaiken pitää lähtäkin siitä omasta innostuksesta, ideoista, aitoudesta ja inspiraatioista. Jos joku yrityskin siitä sitten innostuu, onhan se toki varmaan vain plussaa. Itse en ole lähestynyt yrityksiä taikka mainostanut blogiani yrityksille millään muotoa, joten en niistä edes juurikaan mitään tiedä. Jotain ihan pieniä yhteistyökuvioita on ollut ja tähän mennessä ne ovat olleet vain sellaisia, jotka itseäni ovat inspiroineet.

      Ja totta, blogisi perustuu aivan terveille ja järkeville syille blogata. Ja juttujanne onkin ollut ihana lukea!

      Ja on se kyllä ihan totta, on hassua miten paljon sitä puolessa vuodessa onkaan saanut blogi"ystäviä", joista on niin ihana ja lämpöinen kuva. Tuntuu kuin olisi tutustunut ihmisiin, vaikka heitä ei ole koskaan nähnytkään. Kyllä postausten ja kommenttien perusteella pystyy silti luomaan melko hyvin käsityksiä ihmisistä. Ainakin jos mietitään niitä bloggareita, jotka olen jo tavannut. Melko hyvin he vastasivat ajatuksiani heistä :)

      Kiitos kun jaoit myös oman näkemyksesi asiaan. On niin ihana lukea muidenkin mietteitä tästä asiasta. ♥

      Poista
  19. Huipusti oot kirjottanu ajatuksistasi. Jatka samaan malliin, oot taitava! ❤️❤️ T. Iida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iida ♥ Ihan huippu, että jaksat aina välillä käydä kommentoimassa minulle ja tsemppaamassa eteenpäin! ♥

      Poista
  20. Hyvä kirjoitus, paljon ajatuksia ja mietteitä. Olen itse aloittanut bloggaamisen suunnilleen samoihin aikoihin ja tunnistan ajatuksiasi. Olen tunnistanut, että tänä päivänä on vaikeampaa saada blogiaan näkyville kuin niillä jotka ovat kirjoitelleet jo kauan. Itsellä tämä on rakas harrastus ja saan siitä paljon iloa, koska rakastan sisustamista ja diy-juttuja ja haluan jakaa ne teidän kanssanne, joten liikaa ei saisi ajatella miten tämä blogi tästä kehittyy, sillä uskon että siitä tulee silloin liian katkeraa ja pakkopullaa, eikä siitä löydy aitoutta ja sydämellisyyttä. Olet tehnyt tänne uudenlaisen blogin ja olen seurannut sinua siis alusta saakka. Olen ihaillut aitouttasi ja tänne epätyypillistäkin antamista. Siinä voi olla kääntöpuoliakin. Jatka samalla aitoudella ja hyväsydämellisyydelläsi, olet taitava ja inspiroiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tarja, ihana kuulla ajatuksiasi <3 Ja paljon kauniita ajatuksia, sanoja ja tsemppejä olet jättänyt tänne aikaisemmin! Kiitos kaikista niistäkin vielä kerran!

      Sitä sen bloggaamisen nimen omaan pitääkin olla, tarpeeksi rentoa ja vapauttavaa. Ei pakkopullaa. Toki välillä tulee niitä fiiliksiä, että apua, en ole päivittänyt pitkään aikaan, nyt on pakko keksiä äkkiä jotain.. Mutta yleensä ottaen blogi päivittyy hyvällä fiiliksellä ja rennolla otteella! :)

      Ja tiedätkös, aivan ihania sanoja! <3 Niin sydäntä nipistää lukea noin kauniita sanoja, antaa kyllä niin paljon voimaa ja tsemppiä! Kiitos ihan valtavasti.

      Poista
  21. Mahtavaa, hirvittävästi samoja ajatuksia täällä. Minäkin avauduin tänään bloggaamisesta: http://syvalta.blogspot.fi/2015/01/lapandeerusta-bloggaamisesta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia oli sinullakin Sanna, kävin lukemassa tekstisi :)

      Poista
  22. Niin ja olet ehdottomasti yksi lempiblogeistani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Ihana kuulla, olenpas kuule nyt otettu ;)

      Poista
  23. Sulla on ihanan persoonallinen blogi, selkeä oma tyyli. Toisin kröhöm, eräillä. Oon miettiny välillä, et harmi kun se copycat oli jo varattu. :DD

    Hyvä teksti ja tosi kivalla tyylillä kirjoitettu. Ei tuosta voi kukaan loukkaantua. Mä yritin jo heti aiemmin vastata jotain puhelimella, mutta blogger tökkii luurissa. Enkä nyt enää muista kaikkia ajatuksia, joita tuoreeltaan heräsi. Muuta kuin, että juuri noita kaikki miettii.

    Mulle on tärkeää, että blogi tuntuu omalta ja jää kaivelemaan heti jos ilmoille pääsee jokin kuva, jonka käsittelyyn en ole ollut tyytyväinen. Käsittelemättömiä kuvia kun en osaa päästää läpi ja joskus karkaa mopo käsistä.

    Mä luotan kanssa siihen, että kyllä niitä lukijoita tulee. Tiettyjä juttuja "pitää" nykyään tehdä, kuten instagram ja fb (tosin tästä ei oo mulle vielä ollut hyötyä pahemmin), mutta kuten jossain kommentissa sanoit niin nykyään se on vaikeampaa ja hyvältä blogilta vaaditaan p a l j o n.

    Bloggaaminen kiinnostaa mua paitsi harrastuksena, myös laajempana asiana ja siksi tulen varmaan palaamaan tähän sun tekstiin vielä myöhemminkin. Oma kriisini on (lukijamäärää ennen) se, että en osaa laittaa blogiani mihinkään genreen. Kiinnostun niin eri asioista kausittain ja se näkyy. Ja mietin aina, että mitä mun lukijat haluaa sieltä lukea. Se on ärsyttävää. Ei pitäisi miettiä, mutta en mä itsekään varmaan jaksaisi seurata jos olisi liian sekalainen. No nyt tämä alkaa jo karata käsistä. Pitää varmaan tehdä oma postaus joskus kun pääseen johonkin tämän ajatuksen kanssa. :D

    Ihana blogi tämä on ja aivan nimensä veroinen, ja mielelläni linkkailen, niin tänne kuin muuallekin. Koska se ei ole koskaan minulta pois. Mutta ärsyttää kyllä, että kaikki eivät tunnu tekevän niin. Ei tätä pitäisi liian tosissaankaan ottaa.

    Jatketaan samaan malliin niin hyvä tulee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sonja ja kiitos ihanasta kommentista myös sinulle <3

      Tutun kuuloisia ajatuksia myös sinulle! Kylläpä se tahtoo monesti jäädä ärsyttämään joku kuva tai vähän huonosti kirjoitettu teksti. ja minulle oli todella suuri pettymys ja ärsytyksen aihe kun huomasin, että meidän näyttö vääristää värit todella pahasti. Katsoin joskus toisella koneella blogiani ja kävin läpi kuvia ja huomasin niiden olevan todella keltaisia.. Voi että minua ärsytti, otti niin kyllä päähän! Nyt joka kerta kuvia ladatessa pelottaa, että ne ovat ihan keltaisia ja suttuisia...

      Minulla on myös hiukan tuo genreongelma. On sisustusta, diytä, lifestyleä ja elämää ylensäkin, ja kaiken näköistä, milloin mitäkin. Mutta toivottavasti paketti näyttää edes jokseenkin hallitulta :D

      Mutta älä todellakaan liikaa mieti mitä lukijat haluavat! Tähän mennessä sinulla on kyllä ollut paljon hyviä ja mielenkiintoisia juttuja, eikä minua ainakaan ole yhtään häirinnyt, että aihepiirit hieman vaihtelevat.. Päin vaistoin, se tekee minusta monesti blogista mielenkiintoisemman.

      Ja toki jos virtaa ja ajatuksia riittää, teeppä sinäkin postaus aiheesta! Olisi todella mielenkiintoista lukea enemmänkin sinun ajatuksiasi :) Tuntuu kuitenkin olevan paljon myös samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin!

      Ja viimeisenä haluan ehdottomasti yhtyä tuohon toiseksi viimeiseen lauseesesi, ei tätä liian tosissaan pidä ottaa!!!:)

      Poista
  24. Osaan samaistua moniin kirjoittamiisi juttuihin. Tämä on jännä maailma, siinä on monia puolia, ihan niinkuin live-elämässä ja ihmissuhteissakin. Ja kausia. Itse olen pitänyt samaa blogia jo neljä vuotta, ja olen ollut monesti sitä jo lopettamassakin. Mutta jotenkin sitä ei osaa ilmankaan olla. On ollut kausia, kun olen kokenut pientä turhautumista koska käytän blogiin ja kuviin aika paljonkin aikaa, jota minulla ei kuitenkaan ole mitenkään liikaa tai ylimääräistä ;-) Ja silti tuntuu. että se "junnaa paikoillaan". Lukijoita on toki, etten ihan yksikseni joudu jorisemaan, mutta mutta... En ehkä osaa selittää. Nyt, kun aikaani vie vielä tuo raksa, (ja tietenkin sille perustettu oma toinen blogi, heh), niin varsinainen blogi on väkisinkin jäänyt vähän hiljaisemmaksi. Toisaalta kesää kohti tuntuu aina muutenkin innostuvat taas uudestaan, kun tulee kevät ja puutarhajutut alkaa taas nousta esiin. Eli voihan se olla, että tässä vielä joku uusi nousu alkaa. Ehkä kun uusi koti valmistuu, ja on jotakin uutta kuvattavaa ja sanottavaa? Ehkä blogini onkin siksi niin vaisu, koska itse olen vaisu, jo kaiken sanonut? Jospa se kuultaa vaan läpi, ettei oikein asiaa enää ole? Enpä tiedä, mutta ihan hyvää pohdintaa sait ainakin minulla aikaiseksi, kiitos siitä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Lydekin,voi kiitos kun kommentoit ja jaoit myös omia ajatuksia asiasta <3

      Toden totta, voi kyllä helposti verrata live-elämään, monia ulottuvuuksia on molemmissa.

      Ja tuotahan se on, kenelläkään meistä ei sitä aikaa ole liiaksi. On kuitenkin "oikea" elämäkin, työt, perhe, muut harrastukset, jne... Mutta silti sitä haluaa repiä blogille aikaa kuitenkin ja jos se taas ei tuota hedelmää, toki se välillä laittaa turhautumaan. Vaikka sanotaan, että itsellehän tässä kirjoitellaan. Mutta kuitenkin sanon, että ei kukaan kovin kauaa jaksa mitään monologia blogissansa pitää. Kyllä sitä tarvii vastakaikua ja vuoropuhelua lukijoilta:)

      Se on kyllä totta, itse aloitin keväällä ja silloin tuntui ihmisiä olevan kyllä hyvin liikkellä. Sitten tuli syksy ja tuntui, että kaikki jotenkin hiljentyi. Tuli pimeä ja kuvaaminen alkoi olla hankalaa. Sekin varmasti vaikutti... Mutta jouluksi ihmiset taas jotenkin innostuivat :) On jännää elää ensimmäistä kertaa vuodenaikojen vaihteluita ja niiden vaikutuksia ensimmäistä kertaa blogin puolella! :)

      Mutta hyvä jos laitoin miettimään, ja mieti tosissaan. Itse olen ainakin käynyt kurkkimassa (erityisesti tuota raksablogia) ja seuraamassa mitä puuhailette. Ja mielelläni kyllä käyn edelleen jatkossa. Kyllä sitä juttua sieltä tulee sitä mukaan mitä elämä etenee, anna itsellesi vain aikaa :)

      Poista
  25. Hyvin kitjoitettu teksti. :) Jokainen bloggarihan on omalla tavallansa erilainen ja se on hyvä että on erilaisia bloggareita. Minä postaan silloin kun on aikaa, yleensä illalla kun on hetki omaa aikaa tai sunnuntaina heti aamusta. Ihan normi arjen askareista. Sinulla on inspiroiva ja mielenkiintoinen blogi. Tykkään tosi paljon tyylistäsi ja kuvistasi. Hyvää uutta vuotta teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, ihana olet <<3 Tekään kun ette ole enää kahestaa, on ajanhallinta varmasti vielä vaikeampaa. Mutta toki sitä näin kahdestaankin saa helposti elämänsä kiireelliseksi... Todella helposti, itse asiassa :D Mutta kyllä sitä aikaa aina saa revittyä jostain, ja joskus kun tulee sellainen hetki, että aikaa vaan ei löydy niin silloin pitää antaa blogin hetken olla ja jatkaa sitten kun aikaa taas on! :)

      Kiitos kiitos vielä kauniista sanoista, olen niin imarreltu :D Ja ihanaa uutta vuotta koko teidän perheellekin <3

      Poista
  26. Olipa siinä vuodatusta!<3 Kommentteja en jaksanut lukea, herätti näemmä niin kovasti keskustelua. Mutta oman mielipiteeni sanon myös vaikka tämmöinen hyvän päivän bloggaaja ilman suurempia agendoja olenkin: Minä pidän niin kovin paljon sun blogista että käyn kurkkimassa ja odottamassa lähes päivittäin! <3 Ei tätä puuhaa voi ryppyotsaisesti tehdä, ilman paineita juttujen täytyy syntyä. Muuten menee metsään. Onnenkantamoisia ovat bloggaajat jotka vuodessa kehittävät blogistaan suositun... Ja lopputulema on se ettei se niin kovin ihmeellistä olekaan.
    Sun blogi on kuitenkin <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna käytkö oikeasti? Voi että, olenpa niin otettu ♥ Ja minulla on kovasti tarkoitus alkaa taas päivittämään hiukan tiheämmin niin jospa päivittäiselle kurkkimiselle löytyisi sitten hiukan enemmän sisältöäkin ;)

      Toki sitä aina toivoo, että blogi kehittyy ja saa uusia lukijoita, mutta loppujen lopuksi voi kyllä todeta, että laatu korvaa määrän. Minulla on niin paljon ihania lukijoita, jotka ovat oikeasti menossa ihanasti mukana. Kommentoivat, tsemppaavat, tukevat. Ja jokaisesta olen kovin onnellinen ja otettu. Lyhyessä ajassakin on löytynyt monta upeaa "luottolukijaa".

      Kiitos Anna kauniista kommentista ja mukavaa, että otit osaa tähän keskusteluun <3

      Poista
  27. Nyt on aivan pakko kommentoida... Tämä sun blogi on niin ihana just tämmöisenä kun se on, elä muuta sitä muuta kuin omasta tahdosta. Elä lukijoiden painostuksesta tai vertailusta muihin blogeihin. Tästä blogista tekee lukemisen arvoisen se että täällä on ne just sun omat ajatukset ja omat jutut. Tämän blogin kautta oin oppinu tuntemaan sun ajatusmaailmaa ja oppinut susta monia uusia asioita mitä ei arjessa välttämättä tapahtuis. Tämä on just Jennin näköinen blogi ja niin ihana<3
    - Inga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inga rakas ♥ ♥ Olet kyllä kultainen!!!

      Ihana, että saan tsemppiä ja tukea teiltä!

      Ja voit olla varma, että tämä blogi pysyy minun näköisenä ja jutut kuulostavat minun kirjoittamiltani. Tyylistäni en tingi ;) Höhöö. Mutta tottakai pyrin kehittämään blogiani koko ajan, mutta tietty oma juttu tässä täytyy pystyä pitämään :)

      Poista
  28. Miten tämä loistava kirjoitus on mennyt minulta ohi. Pakko oli lukea loppuun asti, niin loistava, että kirjoitit aiheesta. Itse helposti liityn blogijoiden lukijoiksi, koska en koe sen olevan minulta pois,vaan näyttävän toiselle, että olen kiinnostunut ja samalla myös lisään hänen lukijamäärää. Aina en ehdi kommentoimaan, vaikka lukemassa kävisinkin, mutta ei varmaan ole ihme kolmen lapsen äidiltä, heh...

    Itse tykkään monenlaisista blogeista ja seurailen mielelläni esim. erityylisiä sisustusblogeja, vaikka tyyli eroaisikin minusta. Parasta on hiljalleen alkaa tuntemaan se bloggaaja sieltä langan toisesta päästä ja päästä näin tutustumaan ihmiseen. Sinusta on saanut jo lähes heti tosi ihanan vaikutelman!!!! Ja turhaan mietit lukijamääriä tai kävijöitä. Sinulla on niitä tullut jo ihan huikea määrä lyhyessä ajassa ja alle vuodessa jo noin monta käyntiä eli ole vain ylpeä itsestäsi. Luulen että tällä tiellä kun jatkat niin kuulut niihin isoimpiin blogeihin mistä puhut.

    Blogimaailma voi tuntua tuolta. että kaikesta kilpaillaan, mutta toivon, että sitä esiintyy vain harvoilla. Itse en halua lähteä kilpailemaan. koska ei minun rahat edes riittäisi siihen tai se oma juttu myös katoaisi. Ihana on jakaa omia ideoita muille ja myös saada niitä muilta. Pyrin aina linkittimään idean antaneeseen blogiin, koska mitä sillä menettäisin? en mitään :) Joskus olen oikeasti saanut idean jostain DIY-sivujen syövereistä ja silloin on vaikeaa laittaa sitä mistä oikeasti idea sain. Olen vain huomannut, että silloin joku saattaa kommentoida tehneensä idean jo aiemmin. Se on ollut puhdasta sattumaa ja minulta ne on mennyt ohi. Välillä olen huomannut jonkun tehneen toisen idean, ilman siitä linkittämistä ja se ei ole kivaa. Tosin saattaahan silloinkin olla sattumaa, mutta aina se ei ole niin... eli tiedän mistä puhut.

    Itse harmittaa välillä ettei ole enempää aikaa blogille ja myös toisten blogien lukemiselle. Aika usein toki päivitän, mutta välillä laatu kärsii. Toki haluan aina rehellisesti kirjoittaa ja mainostaa niitä mistä oikeasti tykkään. Ja yritän oppia myös sen, etten voi edes odottaa saavani lisää aikaa lasten ollessa pieniä. Ja tietenkin haluan tuolle rakkaallenikin antaa myös aikaa :) Onneksi on instagram. Se on niin kätevä kiireisenä aikanaa <3

    Olet ihana, jatka vain omalla linjalla!!! Halit! (ps yritin lähettää mailia sulle aiemmin, saitkohan sitä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Laura, ihan ekaksi, oot ihan huippu <3 Siis niin ihana, että otit vielä osaa tähän keskusteluun, vaikka tämä teksti onkin jo jäänyt vähemmälle huomiolle.

      Ja oli äiti tai ei, kommenttien jättämättä jättäminen ei lienee mitenkään epätyypillistä. Jos ei ole lapsia, on paljon muuta kiirettä elämässä. Elämästä on yllättävän helppoa saada täysi, paljon ohjelmaa ja kiireinen. Yleensä lapsettomissa perheissä tyä ja harrastukset sitten täyttävät arjen! (Täällä, bingo!) Mutta kommentoidaan kaikki mitä keretään!

      Ja totta, jos seuraisi vain oman tyylisiä sisustusblogeja, kävisi seurattava blogimäärä aika pieneksi. Ja juuri niin kuin sanoit, tyylistä viis, niin ihanaa on tavallaan oppia "tuntemaan" bloggaajia. Vaikka bloggarit kuvittelevat antavansa itsestään hyvin vähän, sitä silti pystyy rivien välistä haistelemaan niin paljon. Tietynlaiset kirjoitustyylit, postausten aiheet ja jätetyt kommentit kuvaavat jo ihmistä monesti niin paljon - ilman, että he edes oikeasti kertovat mitään itsestään. Niin kuin juuri esimerkiksi sinä, hyvin harvoin edes kerrot mitään itsestäsi, et julkaise kuvia itsestä juurikaan, mutta silti minulla on niin lämmin ja ihana kuva sinusta <3

      Ja uskon siihen, että tietynlainen kilpailu aina kuuluu blogimaailmaan, mutta onneksi ei kaikilla ja kokoajan. Ja täytyy kyllä sanoa, että blogimaailma on ollut yllättävän lämmin ja vastaanottavainen <3

      Ja ihan varmasti olen joskus sattunut myös itse tekemään jonkun diy-jutun, joka on jo joskus aikaisemmin tehty. Aivan varmasti. Sitähän sattuu, kaikille varmasti joskus. Ja nimen omaan puhtaasti sattumalta, eikä sille voi mitään. Ja kun selailet vaikka pinterestiä päivittäin ja sieltä lähtee joku ajatus huomaamattasi kytemään pääkoppaan, voit idean ponnahtaessa oikeasti luulla keksineesi ihan mahtavan, todellakin ennennäkemättömän diy-idean. Mutta kyllä, halusin kirjoittaa myös siitä, että olen huomannut, ettei se aina ole sattumaa - ja se on kyllä kurjaa.

      Ja onneksi meillä tosissaan on insta, mikä pelastaja näinä kiireisinä aikoina! Kiitos Laura vielä ihanasta kommentissa, jatkan tuolla mailin puolella ;)

      Poista
  29. Mulla on mennyt kans tämä juttu kokonaan ohi, mutta bongasin sen nyt tuosta suosituimpien tekstien kärjestä, niin piti lukaista alusta loppuun. :) Todella hyvä kirjoitus ja paljon asiaa!
    Jotenkin en oo ite koskaan ymmärtänyt sitä, miksi bloggaajat yrittää haalimalla haalia itselleen lukijoita? Samoin instagramin seuraajia, keinolla millä hyvänsä, sama ketä ne on, kunhan on. Minä pidän blogia vain itseäni varten, ja toki on mukavaa jos siitä muutkin saa iloa. Mutta mietin että jos haalii esim. arvontojen ym. avulla lukijoita itselleen, niin onko oikeasti kaikki ne sadat ja tuhannet lukijat niin kiinnostuneita blogista, että tulevat uudelleen päivä toisensa jälkeen? No ehkä joidenkin huippublogien suhteen niin voi ollakkin, mutta omalla kohdallani en koskaan usko että tuhansia ihmisiä voisi kiinnostaa mun säälittävä blogini :D Eikä se mua yhtään haittaa, iloitsen niistä joita blogi oikeasti kiinnostaa. Ja sillon kun joku omasta tahdostaan liittyy lukijaksi, ilman mitään arvonta-painostusta, niin siitä tulee kyllä niin hyvä mieli! <3 Että toista oikeasti kiinnostaa. Ja kun ihania kommentoijia riittää sopivasti, niin se on parasta! <3

    Ja tuo ideoiden ym linkkaaminen.. Niin oon monesti miettinyt samaa, että tosi monesti näkyy blogeissa juttua, kun on tehty jotain, että otin tämän idean täältä blogista, mutta muutin siihen itse sen ja tämän. Että yritetäänkö sillä hakea sitä, että antakaa kunnia minulle, kun kuitenkin keksin tämän lisäyksen.. Että pitääkö väkisellä koittaa keksiä jotain lisäystä itse, että siihen sais itsekkin jotain, eikä kaikki kunnia mene tuolle toiselle :D En tiiä. Kai se voi olla kokeilun haluakin tms, mutta joskus vaan mietin että miksi se toiselta otettu idea pitää aina muuttaa jollakin tavalla kun sen itse esittelee. Itse yleensä jos bongaan hyvän ohjeen joltain toiselta, ja jaan sen omassa blogissani muillekkin, niin haluan kyllä kaiken kunnian hänelle jolta idean sain, mitään siihen väkisellä itse lisäämättä.

    Oot tosiaan saanut lyhyessä ajassa huikean lukijamäärän tänne! Enkä kyllä yhtään ihmettele! Sun blogi kuvineen on niin laadukas ja täydellinen, ja sinä bloggaajana vielä harvinaisen avoin, herkkä ja sydämellinen ihminen! <3 En muuten ole edes tajunnut että oot niin "vähän aikaa" blogannut, oon luullut että vähintäänkin pari vuotta!

    VastaaPoista

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡