30. joulukuuta 2014

OLLAANPA REHELLISIÄ




Brand-Yourself Through Blogging
KUVA : LEVO.COM




Minä. Bloggarina. Mihin ryhdyin, mihin pyrin.... Pyörivät ajatukset hullun lailla. Toinen ajatus täällä, toinen siellä. Melkein asiaa olen monesti uskaltanut miettiä, mutta lopettanut sen saman tien. Helpompaa on vain naputtaa. Jokin järjen hiven tietty aina mielessäin. Melko kliseistä on kai tokaista, että enpä olisi uskonut, bloggari minusta, pyh. Ja pah.

Ja enkä minä koe vieläkään olevani bloggari. Hassua. Vaikka moni toveri sillä tittelillä jo kutsuu. Mutta mikä se sellainen bloggari on? Onko jokainen, joka yhdenkin lauseen minkä tahansa blogipalvelun alla kirjoittaa - bloggari? Vai onko vasta sitten virallisesti bloggari, kun on x määrä lukijoita? Tai x määrä yhteistyökumppaneita? Tai edes yksi hassu? Ja mikäs se x määrä sitten olisi, riittääkö sata vai tarvitaanko viisi lisää? Tai ollaanko sitä vasta sitten kun mainokset alkavat hyppiä silmille blogin sivupalkeista? Vilkkua ja paukkua aivan. Vai onko se sitten kun kuvat ovat aina nätisti otettuja kauniiksi käsiteltyjä? Vai onko se hän, joka pystyy jopa kolmeen päivitykseen päivässä? Vai hän, joka kolikkoja, oikein tienestejä kirjoittamalla ansaitsee? Ketä täällä oikein bloggariksi voi kutsua? Tai odotas, siis onko se, että saa kutsua? Täytyykö se ansaita? Vai leimataanko sillä automaattisesti?

Oloni joskus tällä blogikentällä on vielä ajoittain kuin pienellä piipittävällä. Rima on korkealla, sen asettaja en tosin ole minä, vaan muut blogit. Vaikka pyrin olemaan vertaamatta, joskus tuntuu, että jää jalkoihin. Ja joskus sitä takertuu. Koska uusi blogi, koska aloittelija, koska tuntematon. Että ehkä vähän arvoton, ei bloggari vielä. Vasta kasvamassa....

Mutta, naputinaputi kävi sormet ensi kerran huhtikuussa. En minä enää niin tuore ole. Enkä avuton. Tiedät mistä muokata HTML-koodia tai banneria ja mistä hyväksyä kommentit. Tiedän monta muutakin salaisuutta. Huomaan blogimaailman jännitteet ja paljon osaan jo lukea rivien välistä. Toinen kommentoi vain saalistaakseen itselleen jotain, toinen jättää niin kultaisen kommentin, että sydän pakahtuu. On bloggaaminen välillä tavallaan raakaa, ideoista, lukijoista, ulkoasusta, kaikesta tavallaan kilpaillaan. Ketä keksii, löytää, huomaa, julkaisee ensimmäisenä? Niin paljon on asioita, mitä kaikki näkee, mutta ketään ei avaa suuta. Mutta ettäs kehtaankin vedota tuoreuteeni. Tekosyitä, toisinaan valtaavan epävarmuuden peittelemistä.

Ja toisinaan räjähtää. Päässä pärisee. Tuntuu, että on se avuton, joka lumivyöryyn jää. Massaan hukkuu. Omaakin keksii, mutta toinen tekee ehkä perässä. Isommat blogit saavat aina kunnian. Tuntuu, että pienemmän blogin ideoita ei oteta tosissaan. Hörähdetään. Tuokin tuossa. Mitä yrittää. Tosissansa muka siinä. Mutta se pitkän blogiuran kirjoittaja saakin hurraat ja ylistykset.

Ei, ei asiat ole huonosti. Eikä täällä mälläillä katkerilla eikä suolaisilla ajatuksilla. Täällä ollaan onnellisia. Syy hymyssä, mieli aivan jee. Vaikka pieni vielä olen ja tiedän, että ne pitkän pätkän naamoja lukijalistalla omaavat ovat kovan työn tehneet. Vuosia uurtaneet, jostain hekin aikanaan lähteneet. Pitäneet linjan hyvänä. Paljon antaneet, montaa inspiroineet.

Enkä minä mollata tahdo. En, en en. Arvostan noita pitkän blogihistorian omaavia ihmisiä aika isossa määrin. Enkä huuda täällä, että huomatkaa minutki! Tai ehkä vähän huudan. Ei vaan, oikeasti kysyn sinulta, että vaikuttaako sinulle blogin tausta siihen, mitä ajattelet hänen jutuistaan ja päivityksistään? Tarvitaanko aina uutta ja inspiroivaa... Vai riittääkö joskus, että kauan seuraamasi blogi vain päivittään ja siinä samassa sinulla sormet jo näpyttelevätkin kommenttikenttään ihanaa ja upeaa? Vai vaaditko jokaiselta seuraamaltasi blogiltasi aivan saman - ovatko kaikki samalla linjalla? Blogin taustasta, lukijoista, yhteistyökumppaneista, mainoksista, iästä, kirjoittajasta huolimatta? Olepa rehellinen.

Ja kun nuo linkkaukset. Niistähän on puhuttu. Vai onko oikea sana linkkittämiset... No, niillä blogi ei kuulemma nimeä tee. Tai suosiota. Ja sitä on nyt ollut, kerran, toisen ja kolmannenkin. Olen suureksi ilokseni huomannut, että joku blogiani omassaan linkkailee. (Oikeasti, vau!!) Ja voisin melko litanian sanoja kirjoittaa, kuinka otettu siitä olen ollut. Oikeastaan kokonaiseen päivitykseen sanat riittäisivät. Mutta saanko sano vain komeasti kiitos! Kiitos! Kiitos... Mutta tosissaan muistetaanko sitä idean isää? Tai oikeastaan äitiä, isä nyt saittui vain rimmaamaan paremmin. Vai takerrutaanko sitä vain niihin kyseisen päivityksen upeisiin kuviin, ja unohdetaan edes lukea mistä se idean alkuperä tulee. Saati sitten klikattua alkuperäisen ideoijan sivulle. Ja klikataanko sinne enää koskaan uudelleen... Vai voiko ne linkkaukset jopa vaikuttaa aivan siinä huonossa merkityksessä, negatiivisesti? Katsopas, kuinka hienosti minä vielä jatkojalostin tuota hänen ideaansa. Tai kun ensin vallan hehkutaaan, että tuolta klik klik minä ideani löysin ja sitten kun sitä mennään ja painellaan idean alkuperäiseen blogiin - niin mitä sieltä löydetään? Vastaako se odotuksia. Kerkeääkö siinä välissä herätä jo odotuksia? Kurkkaat vain sivupalkkiin - höh vain alle sata lukijaa, tänne en muuten jää.

Ja minun silmin, on ollut superkivaa nähdä mitä ideoistani on kehitelty. Miten niitä oikeasti on jatkojalostettu. Ja kuinka ihanaa on ollut nähdä, että ideoistani on oikeasti inspiroiduttu. Se on sitä todellista 2 x iloa. Mutta kolikon kääntöpuoli, haluaisin vain sen kuulla? Tahdon, toivon ja haluan, että asiat jatkuu linkkailun, ideoiden jatkojalostusten, ja kaiken muunkin osin ennalleen, juuri sillä tavalla kuin se on mennytkin.

Ja kun se linkkaus on minulle merkki, että on päästy sinne mitä tavoittelinkin. Mitä tavoittelin, kun blogini perustin. Mitä tavoittelin, kun sille nimen 2 x ILO annoin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ideani, iloni on ollut jonkun toisenkin ilo.

Vallan minulla on monenlaisia ajatuksia. Ketä pääsi tänne asti? Kun sitä minä vain, kun niin monta upeaa blogia olen itsekin löytänyt - ja kovasti yllättynyt. Hiukan on niukasti ollut lukijoita, vaikka blogit ovat vallan koreita ja viimeisteltyjä. Ja kuvat kirjoittajista sivupalkeista, aivan nuo bloggareilta, oikeilta bloggareilta minun silmiini näyttävät. Ja kyllä, otan teekupin ja hyvän asennon. Tutustun rauhassa ja ehkä jätän merkin käynnistäni. Tuumaan tovin, ja ehkä klikkaan itseni seuraajaksi. Miten sinä? Kuinka olet tomerana, asioissa näissä?

Kiitti ja kuitti. Olen puhunut. Ei ole päätä, ei häntää jutussa tässä. Vain armoton läjä sekavia ajatuksia, monta mielessä pyörinyttä pohdintaa. Poimi sieltä sana tai kaksi, ajatus tai kaksi. Ajattele, tuomitse tai älä. Kiitos kuitenkin! Ja eihän sinne nenääsi eksynyt herne, sitä minä en tahdo. Olette kultaisia, jos olette täällä - minun blogissani. <3

29. joulukuuta 2014

MIKÄ VUOSI!








Hei vain ystävät. Minä täällä taas. Kalenterin jälkeen tarvitsin tauon, oikean blogiloman. Nyt uutta virtaa, mutta kieritään vielä hiukan vanhoissa tunnelmissa. Kurkataan kuinka tänne on tultu. Mitä on keritty, mitä on tapahtunut. Lähdetään tuoreimasta liikenteeseen ja palataan kuukausi kuukaudelta takaisin päin.








Joulukuussa meidän mökki koristui. DIY-projekteja riitti varmaankin kuun jokaiselle päivälle. Kun ei koristettu tupaamme, tehtiin muistamisia ystäville. Nämä taitavatkin olla vielä tuoreessa muistissa teilläkin, joten eipäs jaaritella niistä. Ja eikös alakin olla jo vähän jouluähky?





Marraskuu oli loisto kuu. Minut lennätettiin Kööpenhaminaan, mikä oli ehdottomasti syksyn herkkuhetkiä. Lisäksi tässä kuussa tapasin ensimmäistä kerta bloggareita alueeltamme oikein runsain joukoin kun vietimme POP-blogien pikkujouluja. Ne oli oivat kemut ne. Lämmin on muisto, uutta odotellaan. Marraskuussa alkoi myöskin jo kovasti jouluvalmistelut. Rakentui joulukalenteri, adventtikyntteliköt ja Pinterest (+blogikin hiukan) täyttyi jouluaiheisista inspiraatiokuvista. Lisäksi marraskuussa toteutettiin Järvikylän DiYrttihaasteen toinen osa.



Lokakuussa toteuttiin joka blogiin ehtinyttä värihaastetta. Loru kuului; viisi päivää, viisi väriä. Ootko kuullut ennen?  Ja lokakuussa pääsin nuuskimaan ja suukottelemaan toista sisareni lasta. Olin niin 2 x tätiä että. Ja vallan olen vieläkin, ja onnellinen tapaus olenkin. Lokakuussa innostuttiin myös kameran toisella puolella. Kuvissa kovin keikisteltiin. Mutta siihen jäi innostus tuo, koskahan löytyy vai löytyyköhän enää koskaan innostus hommaan tuohon?


Syyskuulle meillä riitti tapahtumaa. Ristiäisiä vietettiin ja tämä täti täällä oli myös kummin kunnian saanut. Kummipoika sai myös diy-puvun. Järvikylän diYrttihaaste pärähti käyntiin ja ensimmäinen osa inspiroitiin syyskuussa. Tuunattiin lipastoa sekä mallailtiin terassisisustusta ja pyöräytettiin sitä syksyisemmäksi. Pohdittiin myös isosti designiä ja sisustusbloggaamista, ja tuollahan tuo keikkuu edelleenkin toiseksi suosituimpana postauksena. Yllättävää! Syyskuun lopun kruunasi naisten kanssa tehty vaellusreissu sekä ehdottomasti tietysti murun kanssa vietetty hääpäivää.


Elokuu olikin hiukan laimea. Työhön paluu lomien jälkien vaati veronsa. Blogi päivittyi hitaammin. Lisäksi elokuussa meillä sairasteltiin kovasti, jotta kaikki ylimääräinen aika meni niiskutellen ja teetä hörppien vallan. Elokuussa kerittiin kuitenkin babyshowereita viettämään sekä asuntomessuille Jyväskylään ja Skammin taloon ihastumaan. Lisäksi elokuussa kuulutettiin blogissa kovasti Ikean uutta kuvastoa ja RUSSBY-mallistoa!





Voi melkoinen haikeus iski näitä kuvia katsellessa. Heinäkuu. Se kuista huolettomin. Lomakuu. Lämmin kuu. Ja niin, blogissa fiilisteltiin tietty kesälomaa ja sen tapahtumia. Ja aikaa oli myös runsaasti diy-jutuille. Yrtit saivat uudet ruukut ja merkit. Myöskin ompelukoneesta valmistui terassille sisustustyynyjä ja maximekko, ja HEI - tuon mekon myötä uskaltauduin myös itsekin ensimmäistä kertaa pasauttamaan itseni blogiin. Ja tietty sisarenlapsista ensimmäinen tupsahti maailmaan, ja sitä kovasti myös blogissa ihmeteltiin, tätiksi aivan tultiin.








Voi tuota väriloistoa. Ihana kesäkuu. Vaikka oltiin töissä, nautittiin kovasti jo kelesistä ja kesästä. Grillaitiin ulkona, tuunattiin ruukkuja, kasvatettiin yrttejä ja muita kasveja. Valmistettiin betonista ruukkuja ja kynttilänjalkoja myöskin, nuo kovan huomio blogissa saivat aikanaan. Ensimmäiset posterit pääsivät blogiin myös elokuussa.



  


Nyt alkoikin jo mennä jännäksi. Blogihistoriani toinen kuukausi. Bloggausta ja postailua vielä kovasti harjoiteltiin (yhä edelleen, kyllä). Toukokuussa vietettiin tuplasynttäreitä ja aloiteltiin kesäkautta, grillailemalla tietty. Diy-juttuina syntyivät servettipaketit ja aimo läjä kortteja. Niin kuin toki monena muunakin kuuna.




Nämä kuvat lähinnä naurattavat, mutta julkaistaanpas nyt anyway. Elämäni ensimmäinen blogikuukausi. Haparointia, opettelua. Täältä sitä on tultu. Blogissa ensimmäiseksi postailtiin diy-juttuina ruukuista ja amppeleista, sekä runsain määrin korteista ja piirroksista. Siitä se lähti.Voi kuinka minulla oli hauska ilta näitä kuvia sellaillesani ja kollaaseja tehdessäni. Oikein pysähdyin miettimään ja katsomaan, mitä sitä on tehty. On minulla ollut mielenkiintoinen vuosi.  Olo on kuvia katsellessa hyvin kiitollinen, monta ihanaa hetkeä on takana. Monta ihanaa ihmistä niitä jakamassa. 

24. joulukuuta 2014

24TH OF DECEMBER




Joulukuun kahdeskymmenesneljäs, jouluaatto siis. Koko meidän pesue toivottaa oikein kaunista, rattoisaa ja rauhallista joulua. ♥///If you celebrate Christmas, Merry Christmas to you. For all others we (me and husband) wish you peace and light. Bright and Shine. ♥

23. joulukuuta 2014

23RD OF DECEMBER

Joulukuun kahdeskolmas, aatonaatto. Ensin minulla oli ajatus jakaa viime hetken kattausvinkkejä, sitten ajattelin näyttää meidän viime hetken tonttupuuhia. Mutta muistin, että nythän on aatonaatto, väki alkaa rauhoittua pikkuhiljaa, tai niin ainakin pitäisi. Enää ei pitäisi olla hirveästi valmisteluita tekemättä, ja jos on on, anna olla. Enää ei vinkkejä jaella, vaan aletaankin jo keskittyä olennaiseen, joulurauhaan. Päädyinkin jakamaan teille jonku viikon takaisen vesiväri maalaukseni. Anna askeleiden jo hidastua, kuusen loistaa komeana. Huomenna on jouluaatto ♥///Watercolour paintig I painted a couple of weeks ago.

22. joulukuuta 2014

22ND OF DECEMBER





Ystävä hyvä, rauhoitu jo. Enää kaksi yötä, sitten on aatto. Etsi kaunein lyhtysi, sytytä kynttilä. Nauti kuppi glögiä ja unohda murjotus. Jos löytyy vielä ylimääräisiä valosarjoja edellisltä vuosilta, pyöräytä niille risuista kranssi ja ripusta siihen. Nyt kun meillä on luntakin, ei voi olla enää mitää syytä mököttelyyn. Joulu on saanut tulla meillä hissukseen ja kiirettä, eikä stressiä ole meidän mökissä vieraillut. Nyt hurautetaan vielä pienelle tonttukierrokselle, jaetaan viimeiset kortit. Blogimaailmakin näkyy jo hiukan hiljenneen, meiltä kuuluillaan vielä kahden kerran ainkin... Nautitaan tästä, eikös juu? ♥

21. joulukuuta 2014

21ST OF DECEMBER








Huhuu kaikki neljännen adventin viettäjät! Joko teillä on tuotu kuusi tupahan? Ison, muhkean ja tuuhean kuusen sijaista meille tuotiin risupuska kuusen virkaa toimittamaan. Risut kädessä kun marssin kohti kotia jokunen viikko sitten, totesi mulle vieras vanha pappa, jonka ohitin: "Minä olen ollut kiltti tänä vuonna, miksi sinä noin valtava risupuska kädessä täällä kuljet". Naurahdin tälle ja meinasin, että eikun ihan omaa ukkoa varten nämä ovat. No eivätpä olleet hänellekkään, vaan tosissaan meidän joulukuusi niistä tuli. Kovin kotoinenhan tuli tuostakin, kun valosarjan asetti ja taitteli koristeet oksilla riippumaan. Pyöreät koristeet on taiteltu paperisuikaileista ja toisiinhan, graafisempiin löytyy ohjeet täältä. Sellainen on meidän kuusi, vähän on karumpi tapaus. No mutta, onhan meillä myös huonekuusi. Ja aika monta muutakin tunnelman tuojaa. Ja piha täynnä luntakin, nyt on hyvä olla.

///Our christmas tree this year, do you like it? I do. :)


20. joulukuuta 2014

20TH OF DECEMBER









Joulukuun kahdeskymmenes. Saako sanoa, että jo? Hurjaa, miten vastikään availtiin eka luukku ja nyt viedään jo viimeisiä. Jouluisia ideoita olisi vaikka millä mitalla. mutta kohta pitääkin jo vaihtaa kevätvaihe päälle. Muttamutta asiaan, vietimme eilen hurjan hauskat pikkujoulut työporukalla. Mukanani vein jokaiselle ihanalle kolleegalle purnukan itse tehtyjä konvehteja. Tässäpä oiva vinkki näin joulun alla tuomisiksi. Tuomisiksi vai viemisiksi? Anyway, noita konvehtimuotteja löytyy marketeista kohtuulliseen hintaan ja loistavia konvehtireseptejä jokaiseen makuun tarjoilee tietysti internetti. Tulostin vielä purkkeihin nimet kylkiin ja pujautin sellofaaniin. Jouluisemmat noista iloisen vihreistä purkeista sain kuvita - tulosta - leikkaa- rei'itä - tekniikalla. Niin, ja vastaavia purnukoita kannattaa etsiä jäätelökuppiosastolta ;) Ja voi että, kovin ihana oli antaa lahjat, kun niin onnellisilta ja otetuilta vaikuttivat saajat. Kiitos illasta huiput (ja tietty kuluneesta vuodesta) ♥///DIY: Christmas gift, home made chocolate candies. 

19. joulukuuta 2014

19TH OF DECEMBER






Ja niin on joulukuun yhdeksästoista. Lomalainen täälä moi. Tälle viikolopulle vielä kahdet pikkujoulut tiedossa, tänään juhlitaan työkavereiden seurassa ja sunnuntaina sukulaisten. Aika jees viikonloppu siis taas. Joulun alla ei paljon tekemisiä tarvitse suunnitella, ohjelmaa riittä. No mutta, tänään ajattelin esitellä nämä joulutähdet, jotka ripustin ikkunoihimme jokunen viikko sitten. Ja noh, olin melko onnellinen. Suunnittelimme tähdet yhdessä mieheni kanssa, ja niin myös valmistimme. Kaupan valot kun eivät tänäkään vuonna hetkauttaneet. Tähdet on tehty neljästä vanerilevystä ja monesta tuki-pilipalapalasesta. Kahden keskimmäisen vanerin keslellä on tähden muotoinen leikattu reikä, ja ulommat tähdet ovat hieman isompi kokoisempia, jotta valo pääsee levittymään kauniisti. Tykkään tähdistämme hirmuisesti! Meillä keittiö ja olohuone on yhtä tilaa, ja nyt joka ikkunassa komeilee tällaiset tähdet. Tähdet kun ovat perinteistä joulukamaa, mutta vaneri tuo siihen modernin twistin. Kaupan koristeet kun tahtovat olla makuuni monesti turhan rönsyisiä tai perinteisiä. Taas mennään siis DIY-postauksella, joko olette täynnä näitä? :)

PS.Huomaatteko ulkona vallitsevan sinisen hetken, meillä on vihdoinkin lunta, ihanaa!

DIY: Christmas lights, made by me and my husband.

18. joulukuuta 2014

18TH OF DECEMBER







Joulukuun kahdeksastoista. "Kuusi" on tuotu sisälle ja koristeltu. Tänä vuonna kuusemme ei ole niin perinteinen, joten jotain perinteistä punaista piti kuuseen saada. (Jotta balanssia.) Ja koska niitä ei ollut, täytyy jotain kehitellä. Ja niin otin hiiren käteen ja loin kuusen koristeelle kaavan. Printtailin punaista kolmioprinttiä nipun ja aloin taitella. Kohta kuusi komeili ylpeänä uusien koristeiden kanssa. Jos sinunkin kuusesi kaipaa vielä koristeita, printtaile tekemäni kaava tästä. Ja niin, jos tarvit selkeämpi ohjeita koristeen tekoon - huuda HELP kommenttilootassa, okay?

/// Christmas decoration. You can download the free geometric shape template here.

17. joulukuuta 2014

17TH OF DECEMBER







Joulukuun seitsemästoista. Uskomatonta, että enää yksi adventtikynttilöistä on sytyttämättä. Enää muutama hassu päivä ja päräytetään sekin tuleen. Nopeana diy-vinkkinä muistuttaisin näistä risutähdistä, näitähän olettekin varmaan nähneet siellä sun täällä. Muutaman oksan sidoin rautalangalla yhteen ja spreijailin koko hoidon mustaksi. Ja teinpä vielä pikkuisen version kaveriksi. Siellä niiden on nyt hyvä olla, ison ja pienen. Vitriinin päällä köllötellä. Minä kuvailen teille kovin, kovin harmaita kuvia yöaikaan, kovin on pidetty kiireisenä. Luukutkin aukeaa täpärästi oikean vuorokauden puolella. Vielä huominen - ja yksi onnellinen on täällä. Joululomalainen!


///DIY: Dry twig star.

16. joulukuuta 2014

16TH OF DECEMBER







Muistatteko kun kerroin teille Polyvoren tilistäni? Enhän minä malttanut olla fiilistelemättä joulua myös siellä puolella. Aika kivaa suunnitella joulua ihan eri tyyleillä. Kokeilla, suunnittella, nauttia. Edelleenkin voisin sanoa, että klik klik Polyvoreen - melko nasta mesta!
///I have made these Christmas collages on Polyvore.

15. joulukuuta 2014

15TH OF DECEMBER












Jo mennään kovasti päivää numero viisitoista, jonka luukku aukeaa maanantaikiireiden vuoksi tässä blogissa hiukan myöhäiseen. Tuli tähänkin taloon aika laittaa hyasintit esille, mutta eipä ollut oikein rouvan kaapeissa sopivaa astiaa niille. Tai olisihan siellä ollut, mutta paikallinen kierrätyskeskus tarjosi vielä jotain parempaa. Ja kun näiden johdosta joulua kauhistunut lompakko keveni vain reippaan euron, saivat Arcorocit (6kpl:tta!) uuden kodin. Astiasto (tai sen osat) saivat vain kovin toisenlaisen käyttötarkoituksen kun heille oli alunperin tarkoitettu... Missä sinun hyasintit elelevät? Varsin nerokkaita paikkoja niille ovat osa bloggaajista keksineet.... No mutta, ihanaa uutta viikkoa toivottelee minä täällä, nyt alatte siellä vähän jarruttelemaan ja kääntämään ajatuksia jouluun ja rauhoittumiseen päin, eiks vain? 

///Christmas composition with candles and hyacinths.