1. marraskuuta 2015

SURU





Pyhäinpäivä. Aamu on raskas, herääminen hankalaa. Kroppa tuntuu kipeältä. Olen yksin kotona, pysähdyn miettimään.

Hymyilen muistoille, vietimme hauskoja "leirejä" serkkujeni kanssa mummun ja papan mökillä. Kylmässä joessa oli mukava polskia pelien ja leikkien välissä. Valtavat kasvimaat tarjosivat maistuvia vihanneksia ja marjoja, joita oli mukava kerätä mummun kaverina ja tuntea itsensä tärkeäksi. Muurinpohjaletut mummun taikinasta ja papan paistamana oli parasta mökkiherkkua.

Vuosien jälkeen nuo muistot herättävät lämpimän tunteen sisälläni. Olo on samalla hyvin haikea.

Vaikka tavallaan pitkään sairastaneen mummun pois nukkuminen oli odotettavissa, tuntui siihen viestiin herääminen keväällä kipeältä. Kipeät muistot tulevat mieleen. En oikein hyvästellyt saanu. Olin juuri itse sairastunut pois nukkuessasi. 

Kun muut laskivat sinut haudan lepoon ja surivat yhdessä, olin minä käytännössä liikuntakyvytön. En jaksanut kannatella edes päätäni ilman niskatukea ja selvisin ainoastaan pari kymmentä metriä kerrallaan. Olin kiinni vuoteessani. Olin voimaton.

Tuollaiset hetket synnyttävät ehkä hiukan katkeria ajatuksia sairastamisesta. Tai oikeastaan sairastaminen tuntuu hyvin epäreilulta. Tunsin itseni pieneksi ja voimattomksi. Olisin halunnut olla siellä ja hyvästellä. Olisin halunnut olla fyysisesti läsnä ja kokea sen surun konkreettisesti. Olisin halunnut itkeä ja käsitellä asian yhdessä muiden kanssa.

Tämä Pyhäinpäivä on erilainen. Kuoleman kohtaaminen näin vanhana on yllätävän hankalaa. Asian käsitteleminen ilman hautajaisia tuntui vaikealta. Mutta tiedän, että sun hyvä on, olet mummu mielessä. ♥

Rauhallista Pyhäinpäivä-viikonloppua ja paljon lämpimiä ajatuksia läheisensä menettäneille. ♥

17 kommenttia:

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡