27. helmikuuta 2015

THE GOLDEN OLDIES





Siis tiedättekö mitä! Kuinka moni teistä eli someaikaa ennen Facebookia? Aikaa, jolloin järjestelmäkameroita käyttivät vain ammattilaiset ja kuvia värit säädettiin ihan vain Windowsin kuvan esikatselutilassa. Siis aikaa valloittavan irc-gallerian! Kuinka pirteäksi muuttui tämä perjantai kun yhtäkkiä, vuosien jälkeen muistin tunnukseni sinne. Olin aina vuoden/kahden välein yrittänyt käydä kirjautumassa sisään, jotta saisin poistettua tunnukset, mutta en ole muistanut tunnuksiani. Siellä se (Thank God) yksi kuva on kellunut näytillä. No totisesti sain kuin sainkin tänään päivällä komean välähdyksen ja yhtäkkiä tunnukset muistuivat mieleen vuosien jälkeen. Kuinka hauskaksi muuttui tämä ilta kun mieheni kanssa keitimme teetä ja kaikessa rauhassa kävimme kaikki loput 99 piilotettua kuvaa läpi. Hän pääsi tutustumaan teinivuosiini. Kuinka somia posetuksia sitä olinkaan toteuttanut. Silloin kuin jokaisen kuvan piti näyttää siltä, että kuvaajasta ei ollut tietoakaan ja niitä ei ollut ns. tietoisesti posettamalla otettu. Tai itselaukaisijaa käytetty. Siitä jos jäi kiinni, se vasta jos mikä oli noloa. Kuvat vain piti olla tyyliä: satuinpa vain nyt istumaan tässä kivellä katse kaukaisuuteen juuri kuvaushetkellä.

Yllä oleva kuva on on siis yksi noilta ajoilta. Itse asiassa viimeinen julkaistu kuva sillä sivustolla ja tässä posetetaan jo oikeasti, tosin kovin kainosti. Ajat olivat siis kovasti muuttumassa! Kuvaus hetkestä on yli seitsemän vuotta aikaa ja asuin tuolloin Amerikassa. Kuvassa olemme vietämässä viikonloppua Coloradossa.

Tänään on muutenkin poikkeuksellinen perjantai. Tavanomaiseen tapaan liitelin kotiin kokien keveäksi oloni. Aika unohtaa taas työ-minä toviksi ja keskittyä hetkisen arkiviikon jälkeen omaan . Ja kuinkas tämä perjantai eroaa sitten tavanomaisesta perjantaista? No saan jatkaa kollareissa tovin pitempäänkin, päädyin nimittäin pitämään talvilomani tälle alueelle perinteiseen tapaan kymppiviikon eli ensi viikon.

Ensin ajattelin, että säästän lomani odottamaan jotain speaalimpaan, matkaa auringon alle, matkaa tuntureille tai ihan vaikka vain mökkilomalle. Yllä olevan kuvan maisemat olisivat melko oivat näin talvilomalle. Tällä hetkellä kun ei mitään suunnitelmia ole kun mieheni ei kerkeä irrottautumaan nyt omasta arjestaan. Hän kun on tänä keväänä poikkeuksellisen kiireinen, saamme mahdollisesti juhlistaa valmistujaisia muutaman kuukauden päästä. Tuntui tyhmältä vain lomailla ja löhöillä.

No, yhtälailla kuin jokainen meistä on laulun arvoinen niin päätin, että myös loman arvoinen. kyllähän sitä ansaitut lomat voi kuluttaa ihan vaikka vain maaten. Joten sainkin kuin sainkin vielä säädettyä niin, että olen nyt talvilomalainen, juhuu!!

Ensi viikko tuleekin siis olemana varmasti täydellinen, suunnitelmissa on ihanan arkisia diy-projekteja, siskon kanssa luistelua ja yökyläilyjä, salitreenejä ja kuvausretkiä. Mitään ei tarvitse suorittaa, vaan kerkeää rauhassa nauttimaan. Minä nautin, nautithan sinäkin. Oli se sitte vain tämä viikonloppu tai yksi päivä tai ehkä sinäkin lomailet koko ensi viikon. ♥

25. helmikuuta 2015

7 ASIAA MINUSTA



Sain ihanalta Viiviltä seitsemän kysymyksen haasteen vallan vain muutama tunti sitten, johon tartuin saman tien. Tämähän on oikein oiva tapa taas kurkata pikkaisen enemmän bloggaajaan pään sisään. Haasteen kuvitin Insta-tilini kuvilla.











1.  Mitä sinulla on liikaa?
Käyttämättömiä vaatteitta, toteuttamattomia matkoja, kurjia vitsejä kerrottavana, parittomia sukkia, soittamattomia puheluita,  huonoja sisustusvalintoja vuosien takaa, huonosti nukuttuja öitä.

2. Mitä sinulla on liian vähän?
Neliöitä, vapaa-aikaa, kärsivällisyyttä, kolikoita, töihin sopivia kenkiä.













3. Taito, jonka haluaisit itsellesi saada?
Ensimmäinen sana, joka sihahti päähän oli valokuvaus. Niin ehdottomasti. Taitoina toinen totisesti tärkeä on toisen huomioiminen ja kehuminen, jota sanoisin kyllä jossain määrin osaavan, mutta mitä haluaisin oppia muistamaan tekemään useammin ja osuvammin.

4. Jos sisustuksessa ei saisi käyttää harmaata, mustaa ja valkoista, mistä väreistä kotisi sisustus koostuisi?
Rahtusina kaikkia värejä somia, sävyissä siroissa ja kovin voimakkainakin. Meikäläinen kun ei yhtään perusta ns. tehosteväreistä  tarkoittaen tapauksia, jossa heitellään yhtä väriä tai sävyä joka nurkkaan. Vaikkakin vain ripauksina. En miellä minä yhden värin orjuutta.













5. Lempikuviosi (esim. ympyrä, tähti...)?
Kun en minä oikein noihinkaan ole langennut. Ei tähän kyllä oikein yhtä osaa heittää. Ympyrä tosin näyttää metkalta kun se ei ole symmetrinen ja oiva kuvio käytettäväksi silloin onkin.  Ja ihan minä olen kolmioillekin lämmennyt ja missoni-kuviointi toimii alati.

6. Liike, josta voisit hankkia kotiisi yhtä sun toista (lempparisisustusliike siis)?
Minä kun olen täällä metsissä sivistyksestä perin syrjissä ja etäällä niin kuinkas tässä nyt mitään lemppareita pääsisi syntymään? :D Kivijalkamyymälöistä en nyt rohkene lähtä virkkomaan mitään, mutta kun itseni klikkailen Finnish Design Shoppiin löytäisin minä kosolti kotiutettavaa.














7. Syntymäpäiväsi saat toivoa unelmiesi täytekakun. Mitä makuja kakustasi löytyisi? Minkänäköinen kakkusi olisi? 
Tämä asia avautuu kivuttomasti. Minä olen vihreän toveri kakuissakin! Kiiviä! Ja kaveraanhan minä vähän myös keltaisenkin kanssa. Sitruuna on aivan valioo aina minun utukuvien kakussa ja jopa ehkä makeammalta puolelta persikkaa tai ananasta. Noita jotain kun ynnää yhteen marengin kanssa niin jo on rouva hyvillään. Kahdella sanalla raikkaasti höystetyt. Ja ulkoiseen olemukseen vielä tuoreita yrttejä niin johan on viettelevän näköinen.

Haastan 7 kysymyksen haasteeseen loistavat Sisustusunelmia, Kolmiovi, Beauty of life, Way of passing time, Heinässä heiluvassa seuraavilla kysymyksillä:

1. Millainen olet? Juuri sinä, persoonana?
2. Mitä olet saanut/tavoittanut bloggauksen myötä?
3. Mikä on syvin pelkosi?
4. Mikä on bloggaamisessa sinulle haastavinta?
5. Millainen toveri olet ystävillesi?
6. Kuvaa kotisi kolmella sanalla?
7. Millainen on unelmiesi aamu/ herätys?

23. helmikuuta 2015

DIY: TYYNYNPÄÄLLINNEN







Tein kynällä taikoja. Ei ehkä kaikista luovin tai ihmeellisin, mutta ilo on suuri. Tyyny siis sai uuden elämän. Tuo valkoinen tyyny, aikoinaan oli paljetein päällystetty. Yksi kerrallansa antoi langat periksi ja paljetit ponnahtelivat ja päätyivät siitä imuriin. Alkoi näyttää melko kurjalta. Niinpä tartuin loppuihin lankoihin ja annoin viimeisillekin paljeteille kyytiä. Niin oli minulla blankko valkoinen tyyny ja mieli vailla inspiraatiota. Kaapin pohjalta löytyi kangastussit ja kuosi syntyi nopein käden liikkein. Silityksin kynän jäljet kiinni ja sohvalle seisomaan. Niin on taas hyvälle annettu uusi mahdollisuus entisen petettyä ja periaatteessa käyttämättä euron euroa, kätevää eikös?

21. helmikuuta 2015

MENO OLI POP!!











Tämän blogin rustaamisen ehdottomasti tähtihetkiä on ollut nämä tapaamiset bloggareiden kanssa. Sitä paljonkin mielipiteitä ja keskustelua herättävän harrastuksen (lue: bloggaamisen) harjoittaminen ympyröissä missä ei saa vieroksuvia katseita ja kummaksuvia naurahduksia. Vaikka kuinka keikut ja pyörit kameran kanssa ja etsit parhaita kuvakulmia. No niiden kuvakulmien löytäminen ei tosin noissa pirskeissä helpointa ole, tänäänkin ympärillä pyöri 16 muuta naista, joten unohdetaan ne loistavat kuvakulmat siis. Olikin pakko heittää sekaan yksi otos, missä joku ehtikin eteen ;) Keskityinkin puolestani ihan täysin pikku yksityiskohtiin nopeassa kuvauksessa ja siirsin keskittymisen noihin upeisiin naisiin.
Olimme siis tällä kertaa POP-bloggareiden kanssa All I ever wanted is here blogin Karlalla. Ja hänellähän olikin upea koti. 70-luvun omakotitalo, joka oli remontoitu todella näyttäväksi. Valoa tulvi sisään isoista ikkunoista ja pinnat olivat päällystetty todella hyvällä maulla. Ja sisustustakin voisi ylistää vaikka kuin monin sanoin, ihanasti designii ja persoonaa sievästi sulassa sovussa.


Illan emäntä oli oikein ihanan iloinen uusi tuttavuus ja sainpas tutustua taas moneen uuteen superkivalta vaikuttavaan ihmiseen. Tarjoilu oli erittäin maukas ja syntyi perinteisesti nyyttariperiaatteella. Päivä oli riemukas ja fiilin on nyt kiitollinen. Kiitänkin upeita tämän alueen bloggaajia ja erityisesti Karlaa kun päästit meidät kotiisi. Seuraavaa miittiä saatetaan jo täällä hiukan odotella. Alla kaikki minun ja Karlan lisäksi mukana olleet blogit linkitettynä, kurkkikaapas jos sieltä löytyis uusia herkkuja lukulistalle. Itse ainakin syvennyn vielä hetkeksi ennen nukkumaan menoa muutamaan ihanaan minulle uuteen blogiin.At home

20. helmikuuta 2015

TERRAARIOT












Tiedättekös, olette ihania. Olinpas niin hämmästynyt kuinka reippaasti otitte kantaa edelliseen postaukseen. Tosi hymylyittämään laittava yllätys. Ja jokaisen kommentin linja oli yhteinen, tähän blogiin lisää lifestyleä on vallan tervetullutta. Kiitos teille, nyt rohkanen siis hiukan höllätä blogin genrerajoja. Ja niin erityisesti ilahdutti, kun kommentoijiin oli eksynyt monta ensikommentoijaakin.

Mutta sitten kuviin, vihreiden määrä vain lisääntyy meidän mökissä lisääntyy ja kasveille kotia on etsitty. Pitkään etsin tämän diy-amppelin tilalle uutta ripustettavaa kukkaruukkua. Tästä entisestä porsi sitten yhtäkkiä vesi harmittavasti läpi... Vuoden siinä vihreät keittiötä kaunistamassa en enää osannut olla ilman ja jotain tilalle täytyi keksiä. Näin Pinterestiä selaillessani kuvia upeista roikkuvista lasisista terraariosta, joiden sisälle oli laitettu kasveja. Niitä lähdinkin sitten Internetistä etsimään, tuloksetta tietty. Kunnes bongasin upeasta, upeasta muotoseikka\ -blogista näitä löytyvän Urban Outfittersistä. Kiitos vinkistä, klikkailin heti itseni sivuille.

Ja niin sieltä löysinkin heti pitkään etsimäni terraarion. Ostoskoriin klikkaillessa tuotteita summa alkoi olla kiusallisen lähellä kuuttakymmentä euroa (jonka jälkeen postikulut ilmaiset), päätin klikkailla vielä toisenkin ripustettavan terraariomallin mukaan tilaukseen. Näin sitä helposti lankeaa...

No, suunnitelmat elivät. Aikaisemmin katossa riippunut succulent laskeutui pöytätasolle ja terraarioon kotiutin hetken mielijohteesta kultaköynnös. Toinen ripustettava malli päätyikin suunnitellun paikan sijasta olohuoneen nurkkaan tasolle sisällään mehikasvi.

Kovin on kiva olo uusien kasvien ja niiden kotien johdosta. Ja kiva olo on myös alkavasta viikonlopusta. Ja miten ihana päivä huomenna on tiedossa, Pop-bloggarit on koolla taas, jei!! Ihanaa viikonloppua ihmiset!!

18. helmikuuta 2015

NYT ESITTÄYTYY MINÄ







Hei ihmiset. Ajattelinpa heittäytyä hurjaksi ja esittäytyä. Toki pieniä paloja matkan varrella on tullut siellä sun täällä ja mielipiteitäni olen kylvännyt arastelematta teksteihin. Mutta kun tässä mukaan on tullut uusia lukijoita, niin kirjautuneita kuin anonyymejä (puspus sen johdosta), ajattelinpa tämän olevan mahdollisesti oikein oiva ele. Ja enpä varsinaista esittely postausta olekaan koskaan tehnyt. Ja varsinainen esittelyteksti tuolta sivupalkistakin puuttuu, ja siitä olenkin noottia saanut. Ja se on kyllä tekeillään. Oma naamarikin käväisi jossain välissä sivupalkissa, mutta jostain syystä senkin poistin jo kauan sitten.

Niin, minä. Jenni. Täällä kuliseissa häärään. Onpas hankalaa kun on vain vapaat kädet. Mutta, tällainen hölmö taapertaja, ikä heittää 24 tänä vuonna. Mitään luonnetta tai syvempää sisistäni en uskalla lähteä arvuuttelemaan. Jokainen kai sen tai osan siitä jollain tapaa voi rivien välistä lukea. Ajattelin ehkä enemmän kertoa asioista, jotka jollain tapaa vaikuttavat ehkä blogin sisältöön. 

Sisustukseen syvemmin tutustuin ja ihastuin, kun opiskelin peruskoulun jälkeen sisustus- ja kalustesuunnittelijaksi lukion ohella. Ja sille tielle jäin, alalla ollaan. Teenkin töitä sisustus- ja kalustesuunnittelun sekä myynnin parissa. 

Tietynlainen diy-meininki on ollut aina osa minua. Ja tästä johden tämä sisustus-, diy-painoitteinen blogikin heräsi henkiin. Välillä tuskastelen, että tästähän on tullut ihan askartelublogi... Ihan huomaamatta. Sisustuksessahan se painopiste oli tarkoitus olla! 

Siis rakkaimpia harrastuksiani on ehdottomasti diy- ja sisustusmeiningit, taide, mutta myös urheilu. Vaalin tietynlaista elämäntyyliä, jossa urheilu on suuressa osassa. Siinä on aihealue, mistä sormet on tupannut monta kertaa naputtamaan tänne bloginkin puolele, mutta toistaiseksi luonnoksiksi on jäänyt. Jotenkin se on niin suuressa osassa arkea, että tekisi mieli myös avata sitä puolta. Mutta sitten pelkään tämän blogin menevän liian sillisalaatiksi. Olisipa mukava kuulla mielipidettä asiasta...

Siis nyt haluaisinkin kuulla, että minkälaisia lukijoita minulla siellä oikein löytyykään? Uskallanko laajentaa hiukan myös tavallaan lifestyle puolelle enemmänkin vai pysytäänkö entisissä? Mitä te haluatte kuulla ja nähdä? 

Tässäpä muutama sana minusta. Heräsikö kysymyksiä? Tuliko yllätyksiä? ;)

16. helmikuuta 2015

SUURIA TUNTEITA






Kukkuu, minä täällä. Blogi on vähän levähtänyt, niin on tämä taapertajakin. Flunssan heitti niskaan ja kovin kovan sellaisen. Monta kertaa tulin ja aloitin, sanoja peräkkäin yritin. Mutta kun ei vain lähtenyt, siirryin suosiolla takaisin punkan pohjalle. Kroppa ja pää oli totisesti levon tarpeessa. Ja nyt taas terveenä, vihdoinkin.

Hiukan puolikuntoisena houstasin muutamalle ystävälleni pienet ystävänpäiväkemut. Kuvasaldo jäi laihaksi, kuvailin vain nämä - ja nämäkin seuraavana (ihanan aurinkoisena) päivänä. Ajatuksena oli ensin hakea muutama eukalyptuksen oksa kotia komistamaan, mutta kun  minulle myytiin ei oo:ta kukkakaupassa, täytyi minuutissa kehitellä plan B. Ja otin nipun harsokukkaa ja muutaman peikonlehden. Ja aika mukavasti niilläkin somistaa. Herkkää ja kaunista.

Herkkää ja kaunista, sitä se on joskus ystävyyskin. Perukseltaanhan puhutaan vain kahden ihmisen välisestä suhteesta, jossa jutun taso on mennyt jo syvemmälle kuin paikallissää. Mutta sitten taas siinä on kuitenkin niin monta kerrosta. Kantava ystävyyssuhde vaatii rehellisyyttä ja luottamusta. Se on perusta, jolle yhdessä rakentaa. Lisäksi tarvitaan empatiaa ja sitä sympatiaa. Minkälainen ystävyysuhde on ilman myötämielista vastavuoroisuutta tai molemminpuolista ymmärrystä? Sitä täytyy saada olla oma tyhmä itsensä ja pystyä olla pelotta tulla tuomituksi. Koko tunneskaala saa loistaa toimivassa suhteessa, mahdollisuus tunteiden ilmaisuun; itkuun, iloon, onneen ja raivoon. Ja ai niin, ystävän kanssahan kuuluu olla hauskaa. Hulvatonta ja lystikästä; toisen seuraustahan kuuluu nauttia.

Siis mikä levoton määrä asioita, mitä ystävyydeltä voi periaattessa vaikkapa odottaa. Mutta miten ihanan luontevasti se vain sitten sujuukin. Kuinka elämä on heittänyt minunkin polulle monta kultaista ihmistä, joiden kanssa todellakin tunnistan omistavani toimivan ystävyyssuhteen. Kuinka se lyhytkin kahvittelu voi johtaa viikkojen hyvään oloon, tunnet kuinka se ihminen sai positiivisen energian virtaamaan kehossasi. 

Koska yksinäisyys, sitä minä pelkään. Se oksettava yksin jäämisen tunne, miten se joskus ottaakin vallan. Ja pirskoaa hetkessä kaiken. Niitä hetkiä tai päiviä en toivo, en itselle, enkä myöskään sinulle. Siis vaalitaan niitä upeita ystävyyssuhteita mitä meillä on. Tehdään töitä, mutta ei turhaan. Joskus se vain lähde lentoon. Joskus sitä täytyy osata luovuttaa, päästää irti ja todeta, että ehkä annat ennemmän kuin saat. Kaikkien kanssa voi olla kaveri, mutta ystävyyteen tarvitaan paljon enemmän.

Ja kuinka ilettävää on välien poikki pistäminen. Miksi täytyy tehdä niin kamalia asioita? Mielestäni kukaan ihminen ei ole niin paha, että aivan täytyy heittäytyä hurjaksi ja katkaista välit. Tekemisissä ei tarvitse olla, mutta kyllä sitä päivää voi kadulla sanoa. Tai edes nyökätä. Eritoten jos tekemissä on saatettu olla jopa joskus hyvinkin tiivisti.

Ystävät ja ystävyys, ehkä yksi elämän kantavia voimia. Ystävyyttä verrataan, milloin ystävä on kuin villasukka, tähti kirkkain, parhaimmat rintaliivit, auttava aspiriini tai piristävä kaatosade. Niiin, olettehan te näitä kuulleet? Ja arvaan, että johonkin korttiin joskus jopa kirjoittaneetkin. Siis noita on lukematon määrä, vaan arvaanpa miksi. Ystävyys, se on läsnä kaikkialla. Erilaisia sanaparsia keksitään ja mitä nokkelimmin tavoin yritetään muistuttaa tärkeälle ihmiselle, että välitetään. Mutta kylläpä noin arvokas asia sen sata jos toisenkin värssyä ansaitsee.

Mutta niin on onnea kuulla vain myös, että olet tärkeä ja rakas. Ei siihen enempää vaadita, runoja rustattuja. Ja jos sitä kuulee myös helmikuun 14:sta sijasta myös vaikka marraskuussa. Sekös luo valon samontein tielle. 

Niin vain minäkin heräsin kovin myöhään tähän ystävyysteemaan. Mutta eikös vain tämänkin aihe ole kelpo vuoden minä päivänä tahansa? Ja niin iso kiitos jokaiselle ruudun takana olevalle ystävälle. Ei vain sanoja ole sitä kiitollisuuden tunnetta kuvaamaan. Jospa sanoisinkin vaikka, että ollaan ystäviä jookos, niin kuin ananas ja kookos! :D Hah! No ei vain, olette tärkeitä - super rakkaita. ♥

7. helmikuuta 2015

DIY: SKANDIRUUKUT








Hei ja ihanaa lauantai-iltaa ihmisille! Minä olen taas rohmunnut lisää vihreää kotiimme ja olen noista kaikista niin iloinen. Kuinka kodikkaampi on olla! Osa kuvissa näkyvistä, lähinnä anopinkielet ovat jo vuoden päivät meillä majailleet. No ruukkuasiaa mietin ja halusin jotain skandinaavista tyyliä. Nehän rakentuikin helposti, hyvin vaaleaa puukuvioista kontaktimuovia valkoisen ruukun yläreunaan. Meinasin tosin luovuttaa jo heti kättelyssä, koska ruukut kapenevat alaspäin, oli oikean muotoisen kontaktisuikaleen leikkaaminen minulle aivan mahdoton tehtävä. Ärisin ja pärisin leikkaamisen kanssa, kunnes murunen käytti hiukkasen aivojaan ja piirsi minulle muotin kartonkiin. Ja pelasti päiväni ja diy-projektini. ♥

Ps. Minulla on ihana uusi toveri. Nämä kuvat  nimittäin ovat aivan ihka ensimmäiset kuvani uudella kameralla, joka kotiutui eilen. Kamera vaikuttaa ihan loistavalta, mutta aluksi nyt ensimmäisinä kuukausina voi toki kuvissa näkyä jotain epämäärästäkin... Ja objektiivina on ihan peru mukana tullut ja kaipaan rinnalleen toki toveria toisenlaista myöskin.

5. helmikuuta 2015

KALLIO






Kallioon minä rakastuin. Heti kun näin. En tiedä kuinka olinkaan onnistunut ohittamaan tuon Aarikan uutuuden niin täydellisesti, mutta onneksi se hyppäsi silmiini viime viikonloppuna Kodin1:ssä. Ja kyllä minä sen onnellisenä heti kotiinkin kiikutin, pitkään aikaan joku oikein sykähdytti. Siinä on muotoilua minun makuuni sekä puun ja valkoisen loistava liitto. Eikö olekin kaunis?
 


4. helmikuuta 2015

14.2 LÄHESTYY


Päivä, jolloin muistetaan niitä tovereita kultaisia lähestyy nopeasti. Kortit pitäisi olla postissa 11.2 mennessä. Minä tapani mukaan inspiroidun näistä erikoispäivistä ja myös tästä lähestyvästä. Kokeilin muutamia kortteja/postereita liitutaulumeiningillä. Nämä voit tulostaa tästä. Miten on, muistatko sinä ystäviäsi? Vain niitä lähimpiä vai ihan melko läheisiäkin?///Valentine's day is coming up fast. You can print these cards/posters here.

3. helmikuuta 2015

YHÄ MÖKILLÄ











Tänään kurkitaan vielä vähän lisää mökille. Tämä sijaitsee siis joen varressa, joka tuo oman lisänsä tunnelmaan niin kesällä kuin talvella. Pihaa ja lääniä kirmaukseen riittää, eikä ihan vieressä toistakaan mökkiä, joten ääntäkin saa hiukan päästää. Oikea aivojen tuuletus paikka siis. Mökkiä laajennettiin muutama vuosi sitten, yksi hirsiseinä puhkaistiin. Tämän myötä mökin julkisivu modernisoitui hurjasti. Ihana kun mökillä oli vielä viime viikolla joulukoristeita ikkunoissa, kukaan niitä ei ole kerinnyt vielä riisumaan. 

Niin ja hei, tiiäkste mistä lähettiin? Tästä :D



1. helmikuuta 2015

FIRST OF FEBRUARY






Kyllä, taas on aika helmikuun kalentereiden. Printtailemaan pääset tästä (1), tästä (2), tästä (3) ja tästä (4). Ja kyllä, ei niin yhtään minulle tyypillistä designiä. Hauska antaa luovuuden lentää ja kokeilla uuden tyyppisiä juttuja. Mitäs pidätte? Ja ihanaa helmikuuta tietty. ♥