30. elokuuta 2015

DIY : TERASSIKALUSTE









Iltaauringossa.Syksyn ensimmäiset kynttilät. Kahvit kauniilla tarjottimella ja mieli metkana.Terassijutut alkavat varmasti jäädä jo monella vähemmälle. Syksy vaan niin saapuu päälle. istutukset vaihtuvat kanerviksi, kylmä ja pimeä puskee jo niin. Mutta sisäjuttuja on aika kirjotella koko pitkä talvi niin mennään nyt vielä hetki ulkona. Ja kun koko kesänä en ole päässyt näistä raapustamaan.Muutama vuosi sitten vanhempani laajensivat mökkiiään, jonka yhteydessä liikeni neljä pitkää hirttä meillekin. Käsittelimme nuo valkoisella vahalla ja napsautettiin jalat kakkosnelosesta pohjaan. Aikaisemmin tuo toimitti istuintyynyineen virkaa sisällä, mutta tänä keväänä se siirrettin pihalle. Käsittelin tuon vielä kirkkaalla puuöljyllä, sääsuojallisista syistä. Istuintyynyt saivat uuden kodin Facen kirppiksellä ja minä puolestani nilkutin Eurokankaaseen ja ostin pitkän pätkän markiisikangasta. Paikallinen verhoomo taas leikkasi minulle sopivan kokoisen patjan seitsemän senttiä paksuna. Ompelin patjan päälle kankaan ja kiikutin vielä Kodin1:ltä tyynyjä kokonaisuutta komistamaan.


25. elokuuta 2015

KEINUTAAN




Takaterassilla.Siellä on ihana sairastaa, erityisesti näillä keleillä. Aurinko ystävän koko pitkän päivän ajan. Siellä kuluvat tällä kehnolla kropalla helposti tunnit lehtiä selaillen ja musiikkia kuunnellen... Kunto on kohentunut hieman ja jaksoin jopa hiukan heilua kameran kanssa. Kuvailin takaterassin DIY-keinua, josta löytyy viime kesältä kuvia täältä ja tarina keinun rakentamisesta täältä.Sain aikaisemmin keväällä yhdeltä kahvionpitäjältä tyhjät säilykepurkit, joista poistettiin etiketit.  Kuumaliimapyssyllä purkkien ympärille liimattiin paksua narua kiinnitystä varten.. Lisäksi naruille jätettiin pitkästi mittaa, jotta saadaan ne rennosti kiinnitettyä lautaseinään. Kokeilin istuttaa muratit lasipurkkeihin ja jännäsin miten jaksavat. Ja komeasti nuo ovat pituutta saaneet kuluneen (kurjan) kesän aikana.Keinu, pallovalot jamurattipurnukat ovat mielestäni oikein oiva combo. Kokonaisuutena mielyttää kovasti silmää ja kovin mukavasti rakentunut melkein koko setti kierrätysmateriaaleista.

24. elokuuta 2015

LISÄÄ VAIN





Häkeltynyt.Niin mieli ymmällään ja suurta kiitollisuutta täynnä. Miten paljon tukea, ihania kommentteja ja tsemppejä viime postaukseni kylvi. Kiitos jokaiselle! Vallan herkisti, miten kultaisia olette.Niin minä innostuin jo bloggauksesta taas. Ideoita päässäni muhi ja luonnoksiinkin muutama löysi. Mutta siellä seisovat vielä tänäänkin. Kuinka taas minua muistutettiin, että tämä sairastelu tosissaan ei suunnitteluille sijaa anna. Se vain yhtäkkiä yllättää. Voimalla
Niin vain edellisestä päivityksestäni oli kulunut vain kuusi tuntia, kun oltiin taas lanssikyydissä kohti yliopistollista sairaalaa. Kunto romahti muutaman kipuilutunnin jälkeen hetkessä. Viikon olin taas osastolla ja nyt takaisin omassa tuvassa. Säikäytettiin kovasti taas, mutta nyt on onneksi pelottavimmat sairaudet suljettu pois. Kovasti mietitty minua ja lääkäreitä, mikä kunnon yhtäkkiä heitti niin huonoksi. Mahdollisesti selitys löytyy pahalaatuisesta sinuiitista, joka löytyi heti ensimmäisissä kuvissa vahingossa. Antibiootit aloitettiin heti ja muutaman päivän jälkeen pääsin itse sängystä ylös, ja kohta otin jo ensimmäiset askeleet. Kunnes jaksoin taas kävellä pieniä pätkiä ja pääsin viikonlopuksi kotiin. Ilmeisesti tälle valmiiksi huonolle kunnolle oli tavallinen tulehdus vain yksinkertaisesti liikaa.




Kunto on siis hypännyt taas monta pykälää alaspäin kropassa, mutta näkö- ja puheoireet ovat hiukan onneksi hellittänyt, Jaksavat päivisin jo melkein normaalisti, mutta rasituksen myötä iltaa kohden laiskistuvat nekin hieman...Nyt täytyy taas hetki opetella tätä eloa ja arkea tämän "uuden kropan" kanssa.Olo on viikon reissun jälkeen hyvin levollinen. Monta asiaa on taas suljettu pois ja vaikka selvyyttä ei saatu, on askelia tutkimusten saralla taas otettu. Nyt tutkimukset siirettiin neurologian puolelta fysiatriseen. Mikä suuri helpotus, että kyseessä ei ollut mitään aivoperäistä. Matka jatkuu, monta askelta on vielä otettava. Mutta kuinka kiittollinen sitä saa tämän myrkyisän viikon jälkeen olla, että sitä toivoa vielä on.  
Jospa seuraava päivitys olisi sitten oikeasti jo sisustuspäivitys, niitä nimittäin tuolta tosiaan luonnoksista löytyy... Miten mielelläni sitä kirjottaisikin kepeästi sisustamisesta ja muusta "hölynpölystä" vaihteeksi.Toivotaan meille kaikille parempaa tulevaa viikkoa. ♥ Ps. Kiitos ihanien osastolla vierailleiden, sain kantaa kotiin asti upean kuvissa esiintyvän kimpun.

17. elokuuta 2015

KUN KAIKKI MUUTTUI




Ystävät. Rakkaat.
Minä teitä niin olen kaivannut. Ikävöinyt paikkaa, jossa luoda ja kokea. Tapaa purkaa omaa luovuutta. Inspiraation lähteitä ja koko blogimaailmaa. Huhtikuussa olen viime rivit tänne raapustanut ja jättänyt koko blogin taustalle. Koskaan ei ole saavuttanut ajatus, että blogini lopettaisin. Täällä minä olen ja täältä vielä nousen. Ja tiedättekös, että on ollut super ihana huomata, että siellä te pysytte. Lukijajoukkoni, siellä te olette odottaneet ja antaneet aikaa. Tuon tuostakin on sadellut kysymyksiä, joko päivität tai josko saataisiin jo uutta sisältöä blogiin. Mutta syynä yksinkertaisesti on ollut kunto. Kroppa ei ole kestänyt, eikä oikeastaan kestä vieläkään, mutta ajattelin varovaisesti lähteä kokeilemaan. Ja oman voinnin mukaan joudun vielä menemään, kuinka kauan - sitä ei tiedä kukaan. Päivitttämään en pysty varmasti tiheään, ranka ei kestä kuvausasentoa eikä istumista pitkiä aikoja kerrallaan. 

Julkaisin yllä olevan kuvan viime viikonloppuna Instagramissa blogini tilillä ja henkilökohtaisella Facebook tilillä. Kerroin kuinka oikean puolen kasvoni luovuttivat ottamasta käskyjä vastaan ja näin hankaloittaa elämääni kovasti. Päivitykseni aiheuttivat melko vyöryn sosiaalisessa mediassa tileilläni ja puhelimeeni. Olin ensimmäistä kertaa tullut sairauteni kanssa kunnolla "kaapista ulos".Minulle henkilökohtaisesti on koko tämä sairastelun julkituominen ollut hyvin hankalaa. Olen huonosta voinnista ja kovista kivuista huolimatta koittanut nauttia elämästä ja mennä mitä olen pystynyt. Välillä kipujen hetkeksi hellittäessä se on ollut jopa melko helppoakin,  toisinaan hyvin raskastakin - fyysisesti, mutta myös henkisestikin. Olla, että ei olisi kipeä. Toinen juttu onkin ollut kirjoitella siitä sitten nettiin. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Tiedättekös, se näkyy kuitenkin arjessamme joka päivä, joten päivitystäkään sairasteluani mainitsematta en olisi voinut kirjoittaa. Ja minulla on ollut jollain tapaa hyvin korkea kynnys ilmoittaa olevani "virallisesti" sairas.Mutta takaisin kuvaan ja kaapista ulos tulemiseen. Sairastamisesta tietämättömät ja tietävät ihmettelivät ja hämmästyivät tilanteesta. Ja kieltämättä matka on ollut melko erikoinen. Koko tarinaa en edes yritä lähteä teille kertomaan, mutta kerrottakoon, että sairasteluni alkoi viimeisimpien blogipäivitysten aikaan ja pahenee edelleen päivä päivältä.  Aluksi kadotin voimani vasemmasta jalasta ja kädestä, kuukausi myöhemmin myös oikean puoleni raajoista. Voimat kuin viisivuotiaalla, erityisesti nilkat ja ranteet ovat heikoilla. Myöhemmin sain kaveriksini kamalan ihoruusun molempiin jalkoihin, joka on sittemin onneksi hellittänyt.  Aivoista lähtevät käskyt eivät tietyissä asennoissa löydä perille ja esimerkiksi kyykystä on turha yrittää ylös. Kävellä jaksan joitain matkoja ja seisoa, mutta paikallaan pysyminen tekee kipeää. Liikaa pystyssä päivän aikana - kostaantuu rankasti seuraavana päivänä. Tietää pahimassa tapauksessa koko päivää makuuasennossa.Pieniä näköhäiriöitä on ollut matkalla, mutta reipas viikko sitten oikea puolen kasvoni tosiaan luovutti käskyjen vastaanoton. Kyse ei ole siis suoranaisesti kasvohalvauksesta, vaan erityisesti silmä ei vain jaksa tehdä töitä. Kuitenkin kulmakarva on myöskin tipahtanut, eikä jaksa kannatella itseään. Myös suun pieli ja nenä ovat hiukan poistuneet tavanomaisilta raiteiltaan ja kasvojen yläosasta poiketen ne kääntyvätkin ylöspäin. Oikean puoli kasvoista on siis ikään kuin litistynyt keskiosaan päin...Lisäksi en ole pystynyt tuottamaan puhetta normaalilla äänellä yli puoleentoista viikkoon, joten paljoa ei ole enää terveitä ruuminosia tai aisteja jäljellä. Tilanne alkaa olla jo aika kaaottinen ja kotiympyröistä poistuminen ilman helppiä alkaa olla jo aika vaikeaa. Diagnoosia odotetaan kuumeisesti, jotta saadaan tarvittavat hoidot/lääkitykset käyntiin.









Yllä olevat kolme kuvaa ovat kasvojeni tilanteesta tänään. Kuvasarjasta näkee, kuinka kasvot väsyvät iltaa kohden. Toisinaan on silmä jo ennen yhdeksää painunut ihan kiinni, eikä jaksa nousta enää ollenkaan. Onneksi tulee aina uusi päivä, uudet  voimat.

Tilanteesta huolimatta olen jaksanut elää kevään ja kesän hyvin positiivisin mielin. Vaikka matka on ollut kyllä kivinen ja kuoppainen. Koko ajanjakso on sisältänyt järkyttävän määrän tutkimuksia ja näytteitä, ambulanssikyytejä, osastolla makaamista ja rutkasti kipua. Kuitenkin katson joka päivä eteenpäin ja tunnen kovin toivoa. En anna itselleni lupaa luovuttaa tai jäädä kotiin makaamaan. Peruspositiivinen ja iloinen luonteeni on auttanut tilanteessa jaksamisessa. Pyrin nauttimaan nyt pakon edessä lomalla olemisesta ja vapaista. Kivuilta säästyäkseni tekemistä on välillä hankala keksiä, mutta tekeväkin on oppinut ottamaan rauhallisesti. Elän tässä päivässä ja tässä hetkessä. Olen sairasteluistani huolimatta tutustunut kesän aikana todella upeisiin ihmisiin ja saanut ison kasan iloa heidän myötään. Olen pystynyt tekemään muutaman lyhyemmän reissun ja nauttinut niillä joka hetkestä.

Ja kaikkein kantavin voima on ollut uskomaton tukijoukko ympärillä. Ihmiset, nuo ystävät sekä töistä, että kotoa ja perhe on tukenut ja olleet kantamassa huolta voinnistani. Kokoajan olen saanut tuntea, että aina joku on siinä lähellä. Ei ole ollut syytä romahtaa. Jaksan vielä tänäänkin uskoa, että kaikki vielä kääntyy hyväksi.