29. marraskuuta 2015

ENSIMMÄINEN ADVENTTI






 

Joulun tuntua.Innostunutta, kihelmöivää, idyllistä; kovasti jo joulun tuntua. Sillä tavalla tunnen ensimmäisenä adventtina. Yhtäkkiä viikonlopun aikana koko kodin ilme muuttui täysin. Jouluisia diy-projekteja on valmistunut varsin mukava määrä. Yritän jaksaa saada joulukalenterin tänne blogiin tänäkin vuonna aikaiseksi, jotta kovasti iloa aiheuttaneet inspiraatiot pääsevät jakoon.


Adventtikynttilöitä olin suunnittelut, mutta niihin tarvittavat materiaalit jäivät hankkimatta. Siispä touhusin hätäratkaisuksi eilen illan hämärtyessä voimapapereihin päällysteittyihin tuikkukuppeihin kävyin, kuusenoksin ja numeroin adventtilookin. Samaiset kupit toimittivat vuosi sitten samaa virkaa, mutta vallan toisin kuosin - kurkkaa tästä.

Iloa ekaan adventtiin ja hymyä uuteen tulevaan viikkoon. Ylihuomenna on jo joulukuu, juhuu!

18. marraskuuta 2015

IITTALAN BLOGGARI-ILTA


Hymyssä suin.Kiva ilta takana. Pääsin pitkästä aikaa mukaan bloggari-iltaan ja kuntokin kesti mainiosti. Olipa ihanaa päästä ensteks ihan vain käymään jossain ja toiseksi vielä pitkästä aikaa nähdä muita bloggareita. Tällä kertaa joukossa oli valtavasti minulle uusia kasvoja ja aikaa ylläriylläri liian vähän. Vietimme siis tänään iltaa Oulun Iittala-myymälässä parin kymmenen bloggaajan kera. Iittalan hymyilevä väki oli järjestänyt meille nättiä ja näyttävää tarjottavaa.
Lisäksi meillä oli mahdollisuus kokeilla erilaisia kattausideoita Iittalan tuotteilla. Pohjana toimivat Merimaarialta Marimekon kankaat. Ensimmäinen alla oleva kattaus on jonkun meidän bloggarikollegkan/-goiden käsialaa, mutta hälinässä hurahti minulta ohitse tekijät. Huutakaapa hep kommenttilootan puolella jos tunnustatatte omaksenne ;)

Lisäksi nappasin muutamia kuvia syksyn uutuksista ja himotuslistaltani löytyvistä tuotteista. Nuo Vakat kummittelevat yhä vaan mielessäni. Tekevät melkoista työtä päässä, meille haluaisivat niin kovasti kotiutua...




Erityisen mukavalta tekstin rustaajalta tuntui osallistua juuri tähän iltamaan, koska kaapeista löytyvät astiat ovat pääasiassa kaikki Iittalaa. Eri sarjojen yhteensopivuus ja yksinkertainen, ajaton, usein pelkistettykin muotoilu ovat mielestäni sanoja kuvaamaan Iittalaa. Ja syitä minulle tykätä kovin! Silti toki osa tuotteista ovat tuntuneet oudoilta ja niitä ei ole osannut omaksua. Minä ja Jenna / With all my love sekä hänen ystävänsä rakensimme alla olevan kattauksen. Juurikin Tanssi-sarjan tuotteet sekä Alvar Aalto-sarja ovat tuntuneet itselle jokseenkin vierailta. Nyt niitä pyöritellessä alkoivat ne mukautua myös omassa päässä oikein kelvoksi osaksi kattausta. Näin vain yhdessä tehden sitä opitaan toinen toisilta, mahtavaa. Ja kääk, tuo Allas-sarjan kynttelikkö. Tykkään tykkään tykkään, kulutinkin juuri muutama viikko sitten viimeiset Järvikylältä saamani palkintolahjakortin euroset juuri kyseisen sarjan pienimpään kynttiläjalkaan.

Lisäksi meidän mukana olleiden kesken oli mukava pieni arvonta, ja arvatkaas kuka sen vei?? Kerrankin arpaonnea. Siitä ja muutenkin illan muutamista hankinnoista sekä lahjoista lisää myöhemmin :) Nyt alan tyytyväisenä yöpuulle, takana oikein piristävä ja inspiroiva ilta. Kiitos Oulun Iittalan väelle!

14. marraskuuta 2015

PRAY FOR PARIS




(Kuvat ovat alla olevan ensimmäisiä järkkärikuvia. Kaikki kuvat vuodelta 2008. Pieni minä Pariisissa. Isompi minä postaan nämä rakeisuudesta huolimatta koskettavan asian puolesta. Pray for Paris. ♥)



13. marraskuuta 2015

KAKKUVINKKI KIIREESEEN



Perjantaimoikat.Pitkästä aikaan on sellainen olo, että on perjantai. Tuntuu mukavalta hahmottaa arki ja viikonloppu. Olo on oikein keveä. Kipsutin hakemaan jopa joskus perinteenäkin olleet perjantaikukat. Hankin itselleni uuden lookin, hymyilen peilikuvalle ja hassulle tukalle. Löysin monta uutta ihanaa artistia, joita pyöritän repeatilla ja haparoiden yritän laulaa mukana. Arkeni tässä ja nyt, tunnut ihan kelvolta.Mutta kuviin, ajattelin vinkata näppärän vinkin hätätilanteisiin. Nimittäin nämä näyttävät juustokakut ovat täyttä huijausta. Lidlin paistopisteeltä juustokakut koriin ja kiirellä kotiin päällystämään. Päälle olen tehnyt siis kevyen kermarahkakuorrutuksen ja huitonut suklaakastiketta sinne tänne. Tuoreita marjoja ja minttua viimeistelyyn. Lopputulos on mielestäni erittäin uskottava viiden minuutin kakuksi. Pistäpä siis tämä vinkki korvan taakse kiireiden tai yllätysvieraiden varalle!Ja mainiota viikonloppua ystävät ♥ Ihana nähdä, että teitä on siellä!




11. marraskuuta 2015

TUKHOLMASSA



Hieno matka, kiva Tukholma kuvissa.

Seinät alkoivat todellakin kaatua päälleeni. Liikaa kotia, liian vähän tekemistä, liian paljon yksin. Päätin näyttää kivuille härän pyllyä ja uhmaten lähdin reissuun. Niinpä varasimme ex temporee lennot siskoni kanssa Helsinkiin. Onnellisena kolme vuotias pakkasi pienen laukkunsa ja lähti matkaan. Pyörähdimme Helsingissä ja mutkan Turussa ja väliin mahtui myös päivä Tukholmassa. 

Päätimme tosiaan pikkuporukalla hypätä laivaan ja piipahtaa Tukholmassa. Syksyinen Tukholma oli niin kaunis. Keli mokoma kiusasi päivän, vettä tuli käytännössä koko ajan ja lenkkarit märkänä touhotettiin läpi päivän. Mutta kovin sievää siellä oli ja useampi päivä olisi kelvannut. Kamera olisi mukana ollut, mutta voimat eivät riittäneet kannattelemaan järkkäriä olalla, mutta hypätkää hei kännyräpsyin matkan tunnelmiin mukaan.

Nyt jaksaa mieli, mutta keho ei tykännyt. Lepo on nyt varmasti tämän viikon sana ja juttu. Kipu on kova, ihan itkua puskee, mutta reissu ei kaduta. Nyt uutta voimaa mielessä ja olo vallan puhdistunut, kyllä piti käydä poissa. Nyt näkee taas lähelläkin kaunista.

1. marraskuuta 2015

SURU





Pyhäinpäivä. Aamu on raskas, herääminen hankalaa. Kroppa tuntuu kipeältä. Olen yksin kotona, pysähdyn miettimään.

Hymyilen muistoille, vietimme hauskoja "leirejä" serkkujeni kanssa mummun ja papan mökillä. Kylmässä joessa oli mukava polskia pelien ja leikkien välissä. Valtavat kasvimaat tarjosivat maistuvia vihanneksia ja marjoja, joita oli mukava kerätä mummun kaverina ja tuntea itsensä tärkeäksi. Muurinpohjaletut mummun taikinasta ja papan paistamana oli parasta mökkiherkkua.

Vuosien jälkeen nuo muistot herättävät lämpimän tunteen sisälläni. Olo on samalla hyvin haikea.

Vaikka tavallaan pitkään sairastaneen mummun pois nukkuminen oli odotettavissa, tuntui siihen viestiin herääminen keväällä kipeältä. Kipeät muistot tulevat mieleen. En oikein hyvästellyt saanu. Olin juuri itse sairastunut pois nukkuessasi. 

Kun muut laskivat sinut haudan lepoon ja surivat yhdessä, olin minä käytännössä liikuntakyvytön. En jaksanut kannatella edes päätäni ilman niskatukea ja selvisin ainoastaan pari kymmentä metriä kerrallaan. Olin kiinni vuoteessani. Olin voimaton.

Tuollaiset hetket synnyttävät ehkä hiukan katkeria ajatuksia sairastamisesta. Tai oikeastaan sairastaminen tuntuu hyvin epäreilulta. Tunsin itseni pieneksi ja voimattomksi. Olisin halunnut olla siellä ja hyvästellä. Olisin halunnut olla fyysisesti läsnä ja kokea sen surun konkreettisesti. Olisin halunnut itkeä ja käsitellä asian yhdessä muiden kanssa.

Tämä Pyhäinpäivä on erilainen. Kuoleman kohtaaminen näin vanhana on yllätävän hankalaa. Asian käsitteleminen ilman hautajaisia tuntui vaikealta. Mutta tiedän, että sun hyvä on, olet mummu mielessä. ♥

Rauhallista Pyhäinpäivä-viikonloppua ja paljon lämpimiä ajatuksia läheisensä menettäneille. ♥