28. huhtikuuta 2016

KAUNIS, HAURAS, AINUTLAATUINEN


Olen oppinut. Oppinut elämästä, asennoitumisesta ja postiviisuudesta ehkä eniten ikäni aikana siskoltani. Hänen myöteinen suhtautuminen asiaan kuin asiaan ja hetkestä nauttiminen on ollut useinkin hyvin pysäyttävää. 




Vanhemmillani vieraillessani poikkeuksetta vastassa oleva siskoni lämmin ja iloinen hymy saa minut tuntemaan tervetulleeksi ja toivotuksi vieraaksi. Aina mukaan heittäytyvä ja jokaisesta ideasta innostuvaa siskoani on helppo pyytää hassuimpiinkin ideoihin mukaan. Nämä kuvat ovatkin syntyneet viime sunnuntaina spontaanista ideasta lähteä vanhalle radan pätkälle kuvaamaan.Siskoni on poikkeuksellinen. Poikkeuksellinen, monella tapaa. Hänen ainutlaatuinen ja merkityksellisen sukkela tilannehuumori, terve itsetunto ja epätavallisen järkevä suhtautuminen erilaisuuteen on ihailtavaa. Hän on erilainen.Olen 17 vuotta elänyt hänen elämässään ja nähnyt tuosta pienen siskoni matkaa liikuntaesteisenä ihan vierestä.  Olen kohdannut hänet siinä missä muutkin sisarukseni.  Hän on ollut tekemisissä, matkoilla ja touhuissa mukana siinä missä muutkin. Hänen erilaisuutensa on niin normalisoitunut, että olen ikään kuin ihan unohtanut, että hän on erilainen. Hänet on oppinut tuntemaan hänen sielun ja sisimpänsä kautta, rakkaana omana itsenään. Kulkemista auttavia väleineitä ei itse edes "näe".
Isosiskona törmään monesti asian tiimoilta pelkoa ja ennakkoluuloja. Ennakkoluuloja hänen älyllisiä lahjoja tai kykyjään kohtaan. Ja pelkoja kohdata häntä ja hänen erilaisuuttaan. Usein se on pahuuden tai ilkeyden sijaan pelkästään ujoutta ja epävarmuutta, kun ei oikein tiedetä. Uskon, että erilaisuuden ymmärtäminen helpottuisi paljon kun kysyisimme rohkeasti. 

Erilaisuuden ei tarvitse aina olla näkyvä vamma tai jokin rajoittava tekijä, jonka vuoksi henkilö ei selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista. Erilaisuus voi näkyä tavassa ajatella, pukeutua, tehdä tai vaikkapa tavasta ilmaista itseä. Yleensä hakeudumme helposti ympäröimään ihmiset hyvin itsemme kaltaisilla ihmisillä. Ymmärrettäväähän se on, silloin yleensä olemme luonnollisimpia.

Erilaisuus kuitenkin kliseisesti avartaa ja antaa mahdollisuuksia uusille ajatustavoille. Joskus olisi hyvä hypätä oman turvallisen ympyrän ulkopuolelle ja antaa erilaisuudelle mahdollisuus. On hyvinkin mahdollista, että ne suurimmat seikkailut alkavat juuri noista hetkistä. 


Erilaisuus on kaunista. Erilaisuuden kokeminen voi parhaimillaan olla hyvin vahvistavaa, pahimillaan syödä pohjaa kaikelta tekemiseltä. Olen niin ylpeä siskostani, että sanoja kuvaamaan tunteita ei ole. Hän on  itse kirjoittanut tunteitaan uskomattoman hienosti eri puheiden muodossa. Viimeisimpänä hän on kirjoittanut pienen jutun lehteen, joka julkaistiin viime viikolla. Alla hänen ajatuksia erilaisuudesta. Mietipäs tuota kaunista, elämäniloista, aurinkoista ja hymyilevää nuorta tyttöä ja koitas olla lukematta silmät kostumatta. Kuinka upeasti hän pukee sanoiksi ajatuksiaan erilaisuudesta.




                                            "Pieniä askeleita, suuria voittoja

Auringonlaskussa on tuhansia värejä, värejä joita ei saa pensselistä. Sateenkaaressa on pisaroittain kauneutta ja se sisältää tutkimattomia tarinoita. Ihmiset ovat kuin tuhansia sateenkaaria ja auringonlaskuja eri väreissä. Kauniita, hauraita ja ainutlaatuisia.



Erilaisuus on ainutlaatuista. Se tekee maailmastamme sellaisen kuin se on. Erilaisuus voi olla vaikea asia, sillä usein haluamme samaistua toiseen. Joukosta erottuminen koetaan usein kiusallisena. Halutaan olla omia itsejämme, mutta ei erottua joukosta.


Minulla on vamma, jonka tähden erotun. Jotkut ajattelevat sen heikkoutena, mutta minä käännän sen omaksi vahvuudekseni. Sen tähden minulla on paljon sellaista mitä minulla ei muuten olisi.


Silloin kun ei ole taitoa, jonka niin moni omistaa, kävelemisen taitoa. Silloin kun jalat eivät toimi miten niiden haluaisi toimivan. Vaatii välillä suuria ponnisteluja nähdä asiasta positiiviset puolet. Vaatii ponnisteluja murtaa ennakkoluuloja, joita jo pelkkä ulkokuori herättää.


Eräs niistä monista ennakkoluuloista on se, että liikunnan harrastaminen on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Mielestäni se on usein haastavampaa muihin ihmisiin verrattuna, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Siinä missä maailmaan mahtuu kaikki ainutlaatuiset ihmiset, mahtuvat tänne myös heidän tapansa harrastaa liikuntaa.


Usein tuntee olevansa huono ja heikko muihin ihmisiin verrattuna. Minulta vei kauan aikaa ymmärtää, että siinä missä joku voi kokea olevansa voittaja juostuaan maratonin, minä voin kokea olevani voittaja otettuani yhden askeleen itsenäisesti.Inga, 17"


20 kommenttia:

  1. Ei sanoja vain paljon hyviä ajatuksia <3 <3

    VastaaPoista
  2. Kyllähän se silmä kostui... Sulla on aivan upea rikkaus elämässäsi, kun sinulla on siskosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Kyllä hän ja muut sisarukset on kultaa ♥

      Poista
  3. Hieno kirjoitus! Ja valloittavan näköinen siskosi. Tuollaista hymyä ei nimittäin pysty feikkaamaan.

    Hämmentävää, miten edelleenkin jotkut ihmiset luulevat liikuntavamman vaikuttavan korvien väliin. Muistan kuinka aikoinaan pyörätuolia käyttävän ystäväni kanssa liikkuessa todella moni keskusteli vain minun kanssani aivan kuin ystäväni ei olisi ymmärtänyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, hän on oikeasti noin aurinko aina :)

      Tuo on kyllä niin totta, ja aina yhtä hämmentävää. Valitettavan usein törmää tuohon...

      Poista
  4. Ihana ja niin tärkeä kirjoitus! Meillä "tavallisilla" olisi niin paljon opittavaa heiltä. Iloa, riemua, hetkessä elämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Pitäisi jokaisen kyllä ottaa mallia!

      Poista
  5. Ihana teksti! Ja ihana on myös siskosi, miten rohkea ja ainutlaatuinen <3

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana teksti ja upea sisko sinulla <3

    VastaaPoista
  7. Ihana teksti ja Inga niin piristävä aina! Tähän voi niin samaistua! <3

    VastaaPoista
  8. Totta joka sana ja ihana teksti Ingalta <33

    -Alina

    VastaaPoista

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡