8. huhtikuuta 2016

UUTEEN NOUSUUN

Tahmeita askelia. Ottanut on blogi ja itse rustaaja. Nyt tarvitaan niin sanotusti niitä järeitä otteita. Paljon on mietityttänyt blogin merkitys ja kohtalo. Blogi on vallan jämähtänyt ja toisinaan tuntuu taakalta.Päässäni pienessä olen yrittänyt ajatuksia järjestellä. Pyöritellyt, pohtinut, puntaroinut. Blogi ei tunnu hyvältä. Ei tunnu omalta, ei kuulosta omalta, onneksi (melkein) näyttää omalta. Syitä ja seuraamuksia tuumiessa olen oivaltanut, että joko minun täytyy nyt antaa enemmän tai antaa olla. Tällainen välimallimuoto ei istu. Täällä tekstien laatijasta voisi tunnistaa hieman sellaista "kaikki tai ei mitään" -tyyppiä. Suurin syy blogin tapahtumiin tai pikemminkin tapahtumattomuuteen on ollut elämäntilanteeni. Elämäni on ollut varsinaista myrskyä ja muutosta koko blogihistorian ajan. Tasaista arkea ei ole ollut, ja blogi on sinnitellyt siinä sivussa. Taitaa olla ihan yleisesti tiedossa, että kun oma olo on kurja, ei sosiaalinen media houkuttele. Oma kurjuuden saa helposti maksimoitua selaillessa toinen toistaan täydellisempiä kuvia upeista kodeista, asetelmista, kropista, naisista ja niin edelleen. Toisaalta toinen syy on myös, se että on hyvin vaikea antaa, kun ei ole mitään annettavaa. Kun elämän pyörät alkavat taas hiukan pyörimään ja katse kirkastua, on hyvin paljon helpompi taas innostua bloggaamisesta ja somesta ylipäätään. Viimeisimpänä vaikuttajana on tietysti ollut sairastellut sekä muut suuret muutokset elämässäni. Blogini on rehellisesti sanottuna elänyt hyvin pitkälti mielialojeni mukaan. Ja tämä on tietysti väärin teitä lukijoita kohtaan. Kun päällimäinen tunnetila on kuukaudesta toiseen epävarmuus, on oikeastaan hyvin vaikea edes saada mitään aikaiseksi. Epävarmuus koko elämästä ja tulevaisuudesta syö hyvin paljon energiaa ja raastaa kokoajan kavalasti alitajunnassa. Vaikka asiat pystyykin hetkellisesti hyvinkin helposti unohtumaan ja nauttimaan hetkestä, mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin. Mielialat hyppäävät aika lailla täydestä sadasta nollaan melkeinpä kokonaan ilman minkäänlaisia välimalleja. Kuitenkin kun aina kaiken perustana on se mieletön epävarmuus omasta tulevaisuudesta. Ja nuo täyden sadan hetket ovatkin olleet tietysti niitä hetkiä, jolloin blogikin on päivittynyt. Usein kuulee pitkään sairastaneena, että no ihana, nythän sinulla on aikaa. Tee juttuja, joista tykkäät. Nauti hetkestä ja kiirreettömyydestä! Mutta kun ihminen ei aivan toimi noin. Kärjistettynä aikaa joko on liikaa tai liian vähän. Nyt kun olisi aikaa esimerkiksi päivitellä blogia vaikka päivittäin, on kiireettömyys ja äsken mainittu tietynlainen epävarmuus turruttanut minut täysin. Kun päivä toisensa jälkeen on samanlainen, arki tai viikonloppu, kuukausi kuukauden perään. Toista vuotta samaa rallia läpikäyneenä on ote elämästä suoraan sanottuna välillä kadonnut. Motivoituminen aina uuteen, yhtä tylsään päivään on ollut välillä todella työn takana. Jopa pukeutuminen saatika ruoanlaitto on vaatinut valtaisia ponnisteluja.
Nyt huomaan jollain tapaa heränneeni koomasta. On ihanaa pitkästä aikaa haluta asioita. Ihan vain tehdä jotain. Olo on ihan sellainen, että tämä loputon toivottomuus alkaa olla voiton puolella. Suurin tekijä tähän varmasti on se, että fyysinen olo vahvempi kuin sairasteluni aikana koskaan. Eikä mitenkään hetkellisesti, vaan ihan koko kevään ajan on menty ihan valtavasti eteenpäin. Olen aloittanut myös ihan oikeasti liikkumisen, toki varovaisesti, mutta tahtia ja vaativuutta on pystytty lisäämään suurin annoksin. Vielä en tiedä, miten käy töiden ja sen arkisen arjen kanssa, mutta sanotaanko, että toivoa on. Niinpä päätin blogini osalta, että nyt vaihdetaan vaihetta. Nyt mennään ja kovaa! Meni syyteen tai saveen, niin aion vaan herätä oikeasti nyt myös blogini kanssa. Haluan herättää tämänkin väsyneen tekeleen uudestaan eloon, jota ei alkuinnostuksen jälkeen taida enää olla ollut. En jaksa enää himmailla, vaan nyt on oikeasti antaa teille jotain. Otattehan vastaan? ♥ 

27 kommenttia:

  1. Tottakai, täällä ollaan!

    VastaaPoista
  2. Otetaan vastaan! Tosi mukava kuulla, että olo on parempaan suuntaan ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! :) Eikös ole, ja mukava olla näin :)

      Poista
  3. <3<3<3 kaunis kirjoitus ja niin aitoa pohdintaa!! Voin todella uskoa, ettei pysty tarttumaan mihinkään kun on tavallaan joutunut pois ihan normaalista entisestä arjestaan ja päivärytmistään.. Tsemppiä sinulle, ilolla odotan blogijuttujasi jos jaksat taas alkaa postailla! Mutta ole varovainen ettei se perfektionistin "kaikki tai ei mitään" asenne vie koko kättä! Siihenkin väsyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tuli suoraan sydämestä, voisi sanoa! Rehellisesti olotiloja. Mutta tuota se arki välillä kaunistelematta on ollut. Ja tuohon kaikki tai ei mitään-asiaan. Kokemuksesta tiedän, että siihenkin väsyy, joten omat rajat on onneksi aika hyvin tiedossa :)

      Poista
  4. Tärkeintä on, että blogi tuottaa sinulle hyvää mieltä = heijastaa meillekin hyvänä mielenä <3 Ihan normaalia minusta, että aina ei ole parhaimmillaan blogissa, ja huonotkin ajat voi halutessaan näyttää, jos se helpottaa itseään. Minun neuvoni on siis blogata itselleen; sitä kautta saat ja me saamme siitä eniten irti :)

    Hienoa, kun olo on parempaan suuntaan; sitten vain tekemään entistä enemmän asioita, jotka tuottavat itselle vieläkin parempaa oloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä se kieltämättä tahtoo olla niin, että sisäinen hyvä olo välittyy aina ulospäin. Ja niin vastakohtana myös negatiivinen, mutta monesti sellaisella tavalla, että sitä on vaikea ymmärtää jos syitä ei tiedä..

      Mutta nyt mennään näillä hyvillä oloilla ja sen seurauksilla ;)

      Poista
  5. Täällä ollaan oikein vastaanottavaisina myös! Ihanaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  6. Jeiiiij <3 Ihanaa, että asiat ovat menneet parempaan suuntaan! Huippujuttu ♥♥♥

    VastaaPoista
  7. Ihania uutisia! Blogi on niin kaunis, aivan snun näköisesi. Sinulla on paljon annettavaa ja me otamme mielellämme sen vastaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kati kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  8. Ihana postaus ja hyvä päätös :)) Samoja mietteitä täällä ja tuntuu, että junnaan paikoillani blogin kanssa...pitää ehkä hetki ottaa henkee ja miettiä kanssa mitä oikeesti haluaa, jne.

    psst. sinun fontti teksteissä on tositosi pieni ja täten hieman vaikeaa lukea. Onkohan muille vai onko mun asetukset koneella hassusti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos siltä tuntuu, niin pikkubreikki voi tehdäkin ihan hyvää. Otat oman aikasi S ♥

      Olen kerran aikaisemmin saanut palautetta fontista ja päätin silloin, että jos sitä tulee lisää niin fontti menee vaihtoon. Ja nyt näyttäis siltä, että se pitää vaihtaa. Oishan se kuitenkin ihan kiva, että tekstiä näkisi lukea :D Minulle se vain näkyy superselvänä, ehkä tässä koneessa on jotkin suurennusasetukset sitten jatkuvasti päällä :D

      Poista
    2. Tosi hassua, mutta eri ruudut näyttää eri juttuja! Munkin siskolle mun kuvat on aina ihan oudon näköisiä! Mut kiva, jos vähän suurennat niin on helpompi lukea :)

      Poista
  9. Ihana kuulla, että yksi lempiblogeistani jatkuu entistä ehompana! Odotan innolla uusia juttuja sisustuksen sekä muunkin elämän osalta. Ja minunkin mielestä fontti on aika pientä tai sitten ikänäkö alkaa todella vaivata.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Suvi, ihana kommentti ♥ Kiitos!! Ja hei kiitos palautteesta fontin suhteen, niin kuin yllä kommentissa mainitsin, se menee kyllä nyt sitten varmasti vaihtoon!

      Poista

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡