24. toukokuuta 2016

AITOUDEN VAIKEUS & VOIMA



Hip hei, minusta tuli eilen 25-vuotias. K a k s i k y m m e n t ä v i i s i  vuotias. Kahvit juotiin sunnuntaina perheeni kanssa, eilinen itse pääpäivä meni normaali maanantain merkeissä. Taas yksi kuljettu vuosi lisää. Pysähdyin miettimään elämääni, menneisyyttäni ja oppimaani.

Paljon olen pohtinut matkaani. Tielläni olen  välillä joutunut taistelemaan valtavien kasvukipujen kanssa. Toisinaan on tehnyt tosi kipeää ja katkeruuden rajamailla on vierailtu useat kerrat. Luonteeni ei kuitenkaan ole suvainnut antaa periksi katkeruudelle. Koen helpommaksi puhdistaa pöydän ja jatkaa ilman menneisyyden tuskia. Koen menneisyyden haamuihin tai säröihin takertumisen ajan ja energian pois heittämiseksi. Asiat täytyy käsitellä, mutta niistä pitää osata päästää myös sopivan ajan tullen irti.

Matkallani aikuisuuteen olen paljon pohtinut kohtaamisiani. Me pienet ja heikot täällä kulkijat, jotka teemme toistemme elämästä niin täydellistä tai sitten niin täydellisen tukalaa. Meidän jokaisen elämänasenteet, luonne ja kyky kohdata asioita on muodostunut niin monen asian myötä, että koskaan et voi olla varma miten ihminen, tuttu tai tuntematon reagoi. Kaikessa tekemisessä meillä kuitenkin, halusimme tai emme, heijastuu meidän menneisyytemme, tavalla tai toisella. Niin hyvässä kuin pahassa. Kuitenkin meillä jokaiselle on mahdollisuus itse tehdä ratkaisumme, miten niitä asioita käsittelemme ja miten niiden kanssa opimme elämään. Siis minkälaisen otteen otamme elämästämme. Se taasen, kuinka kortit on jaettu ja että kenellä nyt sattuu olemaan helpompi tai vaikeampi menneisyys, jakautuu ihan sattumanvaraisesti ja välillä todella epäoikeudenmukaisestikin. Jokaiselle meillä on nyt kuitenkin menneisyytemme ja helpointa olisi kun sen vai hyväksyisi ja oppisi elämään sen kanssa.

Väkevin oppi minulle on kuitenkin ehdottomasti ollut se aitouden voima. Aitous on helppoa hyvällä hetkellä. On helppo kertoa avoimesti ja aidosti onnistumisista, saavutuksista ja hyvästä arjesta. Aitouden eteen verhon vetäminen tapahtuu helposti sitten hankalammalla hetkellä. On vaikeaa olla aidosti haavoittuvainen tai särkynyt. Tai aidosti epävarma tai pelokas. Nuo tunteet on paljon helpompi kätkeä uhoon, vihaan, katkeruuteen tai kateellisuuteen. Ja hyvin usein vielä itse sitä tiedostamatta.

Valtavan usein törmää itsetunto-ongelmiin, jotka mielestäni jo suoraan syövät pohjaa aitoudelta. Huono itsetunto ajaa ihmisen usein todistelemaan, vertailemaan sekä arvostelemaan ja lannistamaan muita, jotta itse pääsee näkyville. Itse arvostan huomattavasti enemmän aidosti epävarmuuden tai puutteiden myöntämistä. Asioita on paljon helpompi työstää ja kehittyä kun on muille ja etenkin itselle rehellinen.

Koen, että aitous on pohja pitkille ja luottamuksellisille suhteille, niin pari-, työ- ja ystävyyssuhteiden saralla. Usein pitkässäkin suhteessa, oli se suhde mikä edellä mainitusta tahansa, on hyvin vaikea avata se viimeinenkin osa itsestä ja asettaa itsensä ikään kuin muiden vapaasti arvosteltavaksi. Se vaatii älytöntä rohkeutta, tervettä itsetuntoa ja varmuutta itsestä ja omasta identiteetistä. On helpompaa pitää pieniä muureja ja itsepuolustusmekanismeja yllä.

Pitkä ja syvä matka itseeni on opettanut minulle paljon ja koen aika lailla löytäneeni tavan elää itseni kanssa. Matka on ollut kyllä hyvin raskas, mutta opettavainen. Olen tehnyt asioita ja päätöksiä, joihin en täyttä tukea tai ymmärrystä ole saanut. Olen tehnyt paljon virheitä ja satuttanut itseni lisäksi varmasti myös muita. Mutta olen askel askeleelta tehnyt matkaa kohti minun itseni näköistä elämää. Aidosti minun näköistä. Ja jokainen aidompi kontakti ja tapahtuma on antanut minulle niin paljon enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Täysin aito, tai ainakin sitä lähellä oleva kohtaaminen jättää jokaiselle osapuolelle niin paljon enemmän. Olen huomannut saavani aivan eri tavalla sisältöä, tyydytystä, kokemuksia ja vahvoja tunteita  kohtaamisista olemalla itse aidommin minä. Vaikka yksi vuosi mittariin tuli taas lisää, koen silti edelleen olevan hyvin nuori elämään muiden näköistä elämää. Tahdon pystyä olemaan aidosti minä.

Ps. Kuva ja tekstihän ei liity mitenkään toisinsaa. Annetaan kuvan kuitenkin hieman keventää tunnelmaa, sillä nythän on yhtäkkiä tullut tänne kesä!!!

19 kommenttia:

  1. Myöhäiset syntymäpäivä onnittelut! Olemalla aito pärjää parhaiten elämässä!

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea! Yllätyin, että oletpa vielä nuori :-) Minulla oli 25-vuotiaana jonkilainen kriisi, varmaan etukäteinen kolmenkympin kriisi tai jotain. Jotenkin silloin tuntui, että nyt pitäisi olla elämässä selvät sävelet, ja jotakin "saavutettuna" tms. Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin, sen olen tässä iän myötä huomannut :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hähää yllätimpäs :) Joskaan en voi kieltää, ettenkö olisi yllättänyt ennenkin.... Ehtii kyllä, minä kyllä olen oppinut elämään hetkessä. Senkin kantapään kautta, tietenkin :D

      Poista
  3. Onnea kovasti. Tuo aika on parasta elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy kyllä sanoa, että viimeiset pari vuotta eivät ole kyllä tuntuneet aina hirveän mukavilta, jospa ne parhaat ajat elämästä on vielä eessä. ♥

      Poista
  4. Ihania tärkeitä mietteitä. Tämä elämä on ihmeellinen tutkimusmatka<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän mittainen tutkimusmatka...

      Poista
  5. Onnea neljännesvuosisadasta! Ihanasti kirjoitit ja täyttä asiaa <3

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea sinulle! :)
    Todella hyviä ja kauniita mietteitä. <3Aitoutta ja omaa matkaa on täällä myös kuljettu ja pohdittu. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta lopulta sitäkin antoisampaa. Työ on edelleen kesken, mutta koko ajan lähempänä sitä, mitä itse elämältä haluaa. Menneisyys on joskus suorastaan tukalaa käsitellä, mutta lopulta jos haluaa, se kääntyy valtavaksi voimaksi ja voimavaraksi, voitoksi! Näin omalla kohdallani olen kokenut ja siitä onnellinen että saa kääntää hyvinkin vaikeat asiat hyväksi ja opettavaksi.


    Ihana oli lukea juttua sun matkasta ja kun niin samoja ajatuksia kun itellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saikku ♥

      Kyllä, ajattelenkin itse juuri samalla tavalla. Aattelee, että jos asioita (ehkä juuri niitä kipeimpiä) ei olisi koskaan sattunut, en varmasti olisi muokkautunut tällaisia. Jotenkin koen, että kun on sattunut ja kovaa, on minusta muokkaantunut vahvempi ihminen kuin ehkä monesta ikinä kehkeytyykään.

      Poista
  7. OnneaOnnea! Aivan ihana teksti ja niin täyttä asiaa!!

    VastaaPoista
  8. Mahtava teksti, meni kylmät väreet. Ja onnea! Niin iän karttumisesta kuin tuosta edellisenkin postauksesi aiheesta!! ^__^

    VastaaPoista
  9. Kiitos tästä teksistä!

    VastaaPoista
  10. Hyvin sanottu! Itse täytin 35 keväällä ( iiiks! ) ja kyllä se vaan niin on, että kriisien ja vastoinkäymisten keskellä karsiutuu turha pois ja ihminen on aidoimmillaan. Aikamoinen supermies pitäisi olla, jos muuta kykenee esittämään.. Näillä korteilla mennään, mitä on saatu ja ne ovat just niin hyviä tai huonoja, miten ne itse näkee :) Paljon paljon onnea!

    VastaaPoista

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡