30. huhtikuuta 2016

HAUSKAA VAPPUA


Ihana viikonloppu. Sää on ollut ihan super pihatöiden tekemiseen. Pihat on haravoitu ja terassi siivottu. Tulikin melkoinen kesäfiilis, kun tein ensimmäisiä terassisisustuksia. Olenkin näemmä ollut todella tylsä vapun viettäjä, varsinainen kotihiiri. Huomiselle ois pientä vappubrunssia tiedossa kuitenkin. Ulkona näyttää olevan täydellinen juoksusää. Taidan jatkaa tätä hurjaa vappuviikonloppuni viettoa lauantai-illan kauniissa auringon paisteessa. Ihanaa vappua ystävät. ♥

28. huhtikuuta 2016

KAUNIS, HAURAS, AINUTLAATUINEN


Olen oppinut. Oppinut elämästä, asennoitumisesta ja postiviisuudesta ehkä eniten ikäni aikana siskoltani. Hänen myöteinen suhtautuminen asiaan kuin asiaan ja hetkestä nauttiminen on ollut useinkin hyvin pysäyttävää. 




Vanhemmillani vieraillessani poikkeuksetta vastassa oleva siskoni lämmin ja iloinen hymy saa minut tuntemaan tervetulleeksi ja toivotuksi vieraaksi. Aina mukaan heittäytyvä ja jokaisesta ideasta innostuvaa siskoani on helppo pyytää hassuimpiinkin ideoihin mukaan. Nämä kuvat ovatkin syntyneet viime sunnuntaina spontaanista ideasta lähteä vanhalle radan pätkälle kuvaamaan.Siskoni on poikkeuksellinen. Poikkeuksellinen, monella tapaa. Hänen ainutlaatuinen ja merkityksellisen sukkela tilannehuumori, terve itsetunto ja epätavallisen järkevä suhtautuminen erilaisuuteen on ihailtavaa. Hän on erilainen.Olen 17 vuotta elänyt hänen elämässään ja nähnyt tuosta pienen siskoni matkaa liikuntaesteisenä ihan vierestä.  Olen kohdannut hänet siinä missä muutkin sisarukseni.  Hän on ollut tekemisissä, matkoilla ja touhuissa mukana siinä missä muutkin. Hänen erilaisuutensa on niin normalisoitunut, että olen ikään kuin ihan unohtanut, että hän on erilainen. Hänet on oppinut tuntemaan hänen sielun ja sisimpänsä kautta, rakkaana omana itsenään. Kulkemista auttavia väleineitä ei itse edes "näe".
Isosiskona törmään monesti asian tiimoilta pelkoa ja ennakkoluuloja. Ennakkoluuloja hänen älyllisiä lahjoja tai kykyjään kohtaan. Ja pelkoja kohdata häntä ja hänen erilaisuuttaan. Usein se on pahuuden tai ilkeyden sijaan pelkästään ujoutta ja epävarmuutta, kun ei oikein tiedetä. Uskon, että erilaisuuden ymmärtäminen helpottuisi paljon kun kysyisimme rohkeasti. 

Erilaisuuden ei tarvitse aina olla näkyvä vamma tai jokin rajoittava tekijä, jonka vuoksi henkilö ei selviydy ympäristön asettamista vähimmäisvaatimuksista. Erilaisuus voi näkyä tavassa ajatella, pukeutua, tehdä tai vaikkapa tavasta ilmaista itseä. Yleensä hakeudumme helposti ympäröimään ihmiset hyvin itsemme kaltaisilla ihmisillä. Ymmärrettäväähän se on, silloin yleensä olemme luonnollisimpia.

Erilaisuus kuitenkin kliseisesti avartaa ja antaa mahdollisuuksia uusille ajatustavoille. Joskus olisi hyvä hypätä oman turvallisen ympyrän ulkopuolelle ja antaa erilaisuudelle mahdollisuus. On hyvinkin mahdollista, että ne suurimmat seikkailut alkavat juuri noista hetkistä. 


Erilaisuus on kaunista. Erilaisuuden kokeminen voi parhaimillaan olla hyvin vahvistavaa, pahimillaan syödä pohjaa kaikelta tekemiseltä. Olen niin ylpeä siskostani, että sanoja kuvaamaan tunteita ei ole. Hän on  itse kirjoittanut tunteitaan uskomattoman hienosti eri puheiden muodossa. Viimeisimpänä hän on kirjoittanut pienen jutun lehteen, joka julkaistiin viime viikolla. Alla hänen ajatuksia erilaisuudesta. Mietipäs tuota kaunista, elämäniloista, aurinkoista ja hymyilevää nuorta tyttöä ja koitas olla lukematta silmät kostumatta. Kuinka upeasti hän pukee sanoiksi ajatuksiaan erilaisuudesta.




                                            "Pieniä askeleita, suuria voittoja

Auringonlaskussa on tuhansia värejä, värejä joita ei saa pensselistä. Sateenkaaressa on pisaroittain kauneutta ja se sisältää tutkimattomia tarinoita. Ihmiset ovat kuin tuhansia sateenkaaria ja auringonlaskuja eri väreissä. Kauniita, hauraita ja ainutlaatuisia.



Erilaisuus on ainutlaatuista. Se tekee maailmastamme sellaisen kuin se on. Erilaisuus voi olla vaikea asia, sillä usein haluamme samaistua toiseen. Joukosta erottuminen koetaan usein kiusallisena. Halutaan olla omia itsejämme, mutta ei erottua joukosta.


Minulla on vamma, jonka tähden erotun. Jotkut ajattelevat sen heikkoutena, mutta minä käännän sen omaksi vahvuudekseni. Sen tähden minulla on paljon sellaista mitä minulla ei muuten olisi.


Silloin kun ei ole taitoa, jonka niin moni omistaa, kävelemisen taitoa. Silloin kun jalat eivät toimi miten niiden haluaisi toimivan. Vaatii välillä suuria ponnisteluja nähdä asiasta positiiviset puolet. Vaatii ponnisteluja murtaa ennakkoluuloja, joita jo pelkkä ulkokuori herättää.


Eräs niistä monista ennakkoluuloista on se, että liikunnan harrastaminen on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Mielestäni se on usein haastavampaa muihin ihmisiin verrattuna, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Siinä missä maailmaan mahtuu kaikki ainutlaatuiset ihmiset, mahtuvat tänne myös heidän tapansa harrastaa liikuntaa.


Usein tuntee olevansa huono ja heikko muihin ihmisiin verrattuna. Minulta vei kauan aikaa ymmärtää, että siinä missä joku voi kokea olevansa voittaja juostuaan maratonin, minä voin kokea olevani voittaja otettuani yhden askeleen itsenäisesti.Inga, 17"


25. huhtikuuta 2016

UUSI ARKI



Ankeasti vihjailin, suuria muutoksia lupailin. Sarjassamme muutokset, joiden aiheuttama kohina ei taida tuntua ainakaan samalla tavalla muille kuin minulle. Tämä on niin valtava askel. Lupaus paremmasta tulevaisuudesta, lupaus uudesta alusta. Lupaus toivoa, uskoa. Vihdoin saan vaihtaa epätoivon ja tuskastumisen ujoon odotukseen tulevasta. Minä lähden ihmiset töihin! Tänään, aivan kohta.Täällä on posmennettu aamusalit ja katse on kääntynyt tulevaan, "ensimmäiseen" työpäivään. Olipas tosi jännää käydä suihkussa ja alkaa valmistautua päivään. Oikein meikata ja pukeutua. No kyllähän sitä aikaisemminkin on pukeuduttu, mutta nyt ei vedettykään niitä kulahtaneita jumppahousuja jalkaan niin kuin viimeisen vuoden aamut olen tehnyt. Jännittää melkein kuin ensimmäisenä päivänä viisi vuotta sitten. Paikka on tuttu, ihmiset tutumpia, joten tavallaan helppo on palata takaisin. Siitä on kuulkaas edellisestä työpäivästä jo vuosi ja kuukausi. Ja miten paljon tunteita, odotuksia, pelkoja ja toiveita vuoteen mahtuu? Suurin osa ajasta on toivottu parasta, pelätty pahinta. Epätietoisuus on tutuin kaveri, se eniten läsnä ollut viime vuodelta. Ja tuo vuosi on tuntunut kyllä ajallisesti ainakin ikuisuudelta, niin paljon tunteiden myrskyjä siihen on mahtunut. 
Kovin kainosti täytyisi osata nyt vielä mennä. Yrittää malttaa, hillitä itseä. Ja kuitenkin muistaa kokoajan seurata itseä. Miten kroppa jaksaa, miten pää jaksaa, miten Jenni jaksaa. Ja ei tässä mopolla mahdottomiin olla menossakaan, varovaisesti neljän tunnin päivillä lähdetään liikenteeseen. Kovasti seurataan ja kontrolleissa kuljetaan.

Tällaisia muutoksia täällä on kulisseissa viime viikkojen aikana touhuttu. Kunto tosissaan lähti niin kovin kohisemalla kevään aikana kohenemaan, että tähän pisteeseen päästiin. Nyt tällä työkokeilulla lähdetään katsomaan, josko se kroppa tosiaan pysyy tahdissa mukana. Paremmalta en edes uskoisi tulevaisuuden voivan näyttää. Olo on ihan valtaisan energinen ja tarmokas. Keho on pysynyt hyvin menossa mukana ja virtaa tuntuu riittävän yllättäviinkin suorituksiin. Tänään aloitankin vasta yhdeltä. Ennen sitä nautin vielä kotitekoista granolaa, viime kesänä poimittuja herukoita ja mansikoita pakkasesta, chian-siemeniä ja hedelmiä yhdessä luonnonjogurtin kanssa, ja alan valmistautua tähän minulle hyvin merkitykselliseen päivän. Saanko huutaa JUHUUUUU!

24. huhtikuuta 2016

JÄLKIFIILISTELYT

Minulla jäi laajempi objektini tuolta Kalajoen reissulta kotiin, joten ajattelin, että kurkataanpas vielä puhelinkuvin voimin tuolle reissulle. Ja pienet jälkifiilistelythän on aina jees! Noita merimaisemia ihmetellessä, vaikkakin niistä vielä keväinen viima ja koleus näkyykin, tulee silti väistämättä mieleen, että kaunistahan tuolla Särkillä on.Alkaa olla taas yksi viikko paketissa. Toivottavasti teillä on ollut kelpo viikonloppu. ♥ Ja hei, palataan noihin viime postauksessa puhuttuihin isoihin muutoksiin heti aamupäivästä, nyt hyvää yötä ;)

23. huhtikuuta 2016

LAAJEMPIA KUVIA




Nyt ihan ensimmäistä kertaa melkein koko olohuone kuvissa. Näin laajat kuvat ovat blogissani kyllä harvinaisia. Tällainen ilme on tänne olohuoneeseen kehkeytynyt viimeisen pari vuoden aikana. Valtavasti muutoksia, mutta hyvin pienin askelin. Vasta katselin kuvia parin vuoden takaa, ja huomasinkin oikeastaan vasta niistä, että kuin paljon täällä oikeastaan onkaan meno muuttunut. Pitää kyllä ehdottomasti rakennella joku ennen-jälkeen kuvakooste!

Näistä kuvista voi kyllä hyvin myös ihmetellä uutta lattiaakin. Noin vaaleaan sitä sitten tosissaan päädyin, ja tätä kevyen valoisaa ilmettä päivä toisensa jälkeen intoilessa, en kyllä ole katunut hetkeäkään. Vaaleat pinnat yhdistettynä korkeaan huonekorkeuteen kyllä "suurentaa" asuntoa valtavasti.

Minä lähden nyt viettämään lauantai-iltaa salille. Ensi viikolla on tiedossa älyttömän isoja ja ihania muutoksia perusarkeeni. Fiilistellään niitä huomenna tai viimeistään maanantaina! :) Täällä ollaan ihan räjähtämässä innostuksesta. Ihanaa iltaa. ♥

PS. Fonteista on käyty kommenttiboksissa keskustelua, fonttini on näyttäynyt useammalle liian pienenä ja epäselvänä, joten siihen on ehdottomasti tehtävä muutos. Miltäs tämä teidän silmillenne näyttäisi - joko näkee? ;)

20. huhtikuuta 2016

IRTIOTTO






Vietimme kaksi päivää Kalajoen hiekkasärkillä pienen kolmivuotiaan siskoni kanssa viime viikonloppuna. Hän oli minulla hoitolapsena viikon ja päätimme irtaantua hetkeksi. Pakkasimmekin laukut ja lähdimme kylpylälomalle. Ja niin meillä olikin kaksi mainiota päivää, jotka kuluivat ihan vain rentoutuessa. Nautimme Särkkien upeista maisemista pitkillä lenkillä, kylpylästä löytyi polskintakelpoiset altaat ja hotellista metka sisäleikkipuisto pikkuiselle. Olimme siis Sani hotellin Herrain Hiekan huoneistoissa, jotka ovat viime vuoden lopulla valmistuneet upeita huoneistoja pikkukeittiöllä ja saunalla varustettuina. Ja minähän olin tietysti erittäin otettu huoneiston sisustuksesta. Toinen toistaan upeilla design-tuotteilla sisustettu huoneisto oli kyllä täydellisen viihtyisä ja erityisen mukava silmälle. Kyllä sitä vain skandinaavisesti ja nykyaikaisesti sisustettu huoneisto herättää tietynlaista hilpeyttä.Pikkulikan kanssa reissatessa oli tietysti mukava tuo keittiö astioineen, joten väli- ja iltapalat rakentui jouhevasti. Ja kaiken kaikkiaan koko paketti oli kyllä oikein onnistunut, täytyy kyllä ehdottomasti lähteä vielä uudestaan kesällä - jolloin hiekkasärkätkin on heränneet eloon.


17. huhtikuuta 2016

KESÄÄ VARTOESSA




Kesän jo kuulen. Kuuletko sinä? Aikaisempina kahtena kesänä on syntynyt mukava määrä kesäisiä diy-projekteja, jotka kaivelin arkistoista. Niitä ihmettelin ja kesää jo kovin fiilistelin. Ruukkuja on maalattu isoja - sekä noita pienempiäkin, kiikku rakennettuyrttimerkkejä väsätty ja betonista valmistettu ruukkuja ja kynttiläjalkoja. Lisäksi pihalle on ommeltu tyynyjä koriste- ja istumakäyttöön sekä valmistettu hirrestä ja istuinpatjasta terassikaluste. Jos jokin diy-projekti kiinnostaa enemmänkin, klikkaile linkeistä tarkempiin selvitykeen vanhoissa postauksissa. Voi kun odotan, että jo vihertäisi!

15. huhtikuuta 2016

SEINÄMAALAUS







Postia, jota on jo pyydetty. Aina seinän jossain kuvassa vilahtamisen jälkeen on kyselty ja pyydetty. Nyt vihdoin sain päivänvalolla tuon kotini varjoisimman nurkan kuvattua. Kyseessä siis makuuhuoneen seinä, joka maalia pintaan sai viime syksynä.Makuuhuone oli aikaisemmin aivan turhan romanttinen makuuni. Kodin ostohetkestä lähtien haaveilin makkarin köynnöystapetin tilalle jotain uutta. Viime syksynä vihdoin otti ärsytyyminen niin suuren stepin, että köynnöstapetit alkoivat saada kyytiä. Koko huone koki melkoisen myllytyksen, mutta suurin tekijä huoneen uuteen ilmeeseen on varmasti tuo tapettiseinän tilalle tullut maalaus.Maalaus eli hetkessä. Maalausta aloittaessani en vielä tiennyt mitä siitä syntyisi. Annoin aikalailla inspiraation viedä, visio vahvistui veto vedolta. Toki kokoajan taustalla kummitteli ajatus, että jotain betonimaista ja "tehdasmaista" olisi tulossa. Seinän maalaamiseen pääsävyinä oli valkoinen ja sävytetty harmaa Tikkurilan Tunto Hieno, jotka mahdollistivat kolmiulotteisuudeen synnyn seinään. Lisäksi sekoittelin tavallista valkoista ja mustaa maalia, jotta sain harmaan sävyjä seinälle. Työkaluina käytin taas hyvin laajaa kirjoa välineitä. Pensseleitä, muovisia ja teräskampalastoja, katuharjaa ja vaahtomuovisieniä.Seinän maalausprojektista olisi mahtava timelapse-sovelluksessa kuvattu video, jossa näkyisi ihan alusta loppuun miten maalaus on syntynyt seinälle. Olen yrittänyt yhdistellä noita pätkiä monella eri videotyökalulla, mutta valitettavasti en ole onnistut. Timelapse-videot kun ovat periaatteessa kuvia. Jos joku osaisi auttaa tämän asian kanssa, niin huikkaa! Niistä saisi kyllä hauskan pätkän tänne teillekin ihmeteltäväksi :)Makuuhuoneen sisustus on muutenkin elänyt hurjasti, kuvallaain ja kertoillaan vielä laajemmin myöhemmin, nyt ihanaa viikonloppua teille sinne. ♥


12. huhtikuuta 2016

MEDIAKALUSTEEN METSÄSTYKSESTÄ


Olohuoneen tv-seinä on rakentunut viimeisen vuoden aikana hiljalleen. Tv-taso rakentui Ikean seinään kiinnitettävällä kalusteella, ei tainnut olla edes mediakaluste...  Kuitenkin arastelen seinään kiinnitystä, joten yhdistin kalusteen Ikean Nannarp-jalkojen kanssa. Ensin yritin pärjätä vain jalkapari per pääty, mutta hyvin nopeasti sain huomata, että (melkein) keskelle täytyy lisätä yksi pari. Alkoi nimittäin notkua siihen malliin, mutta nyt on vuoden päivät seisonut tuossa tukevasti.Miksi lähin rakentamaan tv-tasoa muista kalusteista, on yksi isoin syy, että mediakalusteet ovat mielestäni aina turhan syviä ja eikä tarpeeksi yksinkertaisia muotoilultaan. Tähän tilaan 40-50 cm syvä valtava mediakalustekokonaisuus tuntui turhan massiiviselta. Joten hakusessa oli niin kapea taso, kuin tv jalustoineen antaa myöten. Tälle syvyyttä tuli lopulta vain 25 cm. Siispä  ihastuin tässä juuri siroon ja yksinkertaiseen ulkonäköön. Ovet ovat vetimettömät. Mutta itse en ole ponnahdussalpojen ystävä, joten tykkään ehdottomasti, että tässä tapauksessa tason ovien yläreunassa menee koko matkan sormiura, joten ovien avaus alaspäin onnistuu helposti. Mistään ei siis löytynyt valmista kalustetta tarpeeksi sirona ja "keveänä", joten päätin koota sellaisen itse. Aika helpostihan se sitten rakentuikin. Ja kovin mielyttää edelleen. Ja muutaman takalevyyn reiän poraamisen jälkeen ajaa hienosti mediakaulsteen virkaa.  Leveämmän oven takana on säilytystila jaettu kahteen osaan, joten piiloon tulevat osatkin sai järjestettyä hyvin.

















Myös tv vaihtui hiljaittain mustasta valkoiseen. Sattumien summalla se meni ihan vaihtokaupalla. Tykkään kyllä ehdottomasti enemmän uudesta, ihan vain ulkonäön vuoksi. Niin vähän tulee edes ruutua tuijoteltua, että kummoisempaa en koe tarvivani. Ennen-jälkeen kuvissa näkyy kyllä mielestäni selvästi, miten suuri vaikutus jo pelkällä kehyksen värillä on. (Vaikka harmikseni en parempaa ennen kuvaa löytänyt arkistoista.) Lisäksi koko ilmehän on valaistunut hurjasti lattiavaihdoksen myötä. Kummalle antaisit äänesi, ennen vai jälkeen-lookille?


10. huhtikuuta 2016

ABOUT






















No niin. Hurjan iso kiitos ja halaus kaikille tsempeistä ja tuesta viime postauksen yhteydessä tulleihin kommenteihin täällä, blogin Facebook-sivuilla ja viesteinä. Niiden voimin lähtevät varmasti uudet tuulet puhaltamaan kevyesti. Ei tässä mitenkään hullun hurjaksi aiota heittäytyä, mutta otetaan ehkä vähän "ammattimaisempi" ote tähän hommaan. 

Ajattelin samalla tuoda blogiini myös lisää persoonaani ja hiukan laajentaa aihealueita ihan sisustuksen saralla, että yleisestikin lifestylen ja muiden aiheiden parissa.

Ja tuolla yläpalkissa keikkunut ABOUT ei enää huudakkaan "esittelyteksti työn alla, to be continued" vaan siellä on vihdoinkin ihan oikea esittely. Sieltä löydät nyt vähän tarkemmin, mitä ja mistä aion tulevaisuudessa siis blogissani kirjoitella. Ja nyt ei muuta kuin tuulta päin ;)

8. huhtikuuta 2016

UUTEEN NOUSUUN

Tahmeita askelia. Ottanut on blogi ja itse rustaaja. Nyt tarvitaan niin sanotusti niitä järeitä otteita. Paljon on mietityttänyt blogin merkitys ja kohtalo. Blogi on vallan jämähtänyt ja toisinaan tuntuu taakalta.Päässäni pienessä olen yrittänyt ajatuksia järjestellä. Pyöritellyt, pohtinut, puntaroinut. Blogi ei tunnu hyvältä. Ei tunnu omalta, ei kuulosta omalta, onneksi (melkein) näyttää omalta. Syitä ja seuraamuksia tuumiessa olen oivaltanut, että joko minun täytyy nyt antaa enemmän tai antaa olla. Tällainen välimallimuoto ei istu. Täällä tekstien laatijasta voisi tunnistaa hieman sellaista "kaikki tai ei mitään" -tyyppiä. Suurin syy blogin tapahtumiin tai pikemminkin tapahtumattomuuteen on ollut elämäntilanteeni. Elämäni on ollut varsinaista myrskyä ja muutosta koko blogihistorian ajan. Tasaista arkea ei ole ollut, ja blogi on sinnitellyt siinä sivussa. Taitaa olla ihan yleisesti tiedossa, että kun oma olo on kurja, ei sosiaalinen media houkuttele. Oma kurjuuden saa helposti maksimoitua selaillessa toinen toistaan täydellisempiä kuvia upeista kodeista, asetelmista, kropista, naisista ja niin edelleen. Toisaalta toinen syy on myös, se että on hyvin vaikea antaa, kun ei ole mitään annettavaa. Kun elämän pyörät alkavat taas hiukan pyörimään ja katse kirkastua, on hyvin paljon helpompi taas innostua bloggaamisesta ja somesta ylipäätään. Viimeisimpänä vaikuttajana on tietysti ollut sairastellut sekä muut suuret muutokset elämässäni. Blogini on rehellisesti sanottuna elänyt hyvin pitkälti mielialojeni mukaan. Ja tämä on tietysti väärin teitä lukijoita kohtaan. Kun päällimäinen tunnetila on kuukaudesta toiseen epävarmuus, on oikeastaan hyvin vaikea edes saada mitään aikaiseksi. Epävarmuus koko elämästä ja tulevaisuudesta syö hyvin paljon energiaa ja raastaa kokoajan kavalasti alitajunnassa. Vaikka asiat pystyykin hetkellisesti hyvinkin helposti unohtumaan ja nauttimaan hetkestä, mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin. Mielialat hyppäävät aika lailla täydestä sadasta nollaan melkeinpä kokonaan ilman minkäänlaisia välimalleja. Kuitenkin kun aina kaiken perustana on se mieletön epävarmuus omasta tulevaisuudesta. Ja nuo täyden sadan hetket ovatkin olleet tietysti niitä hetkiä, jolloin blogikin on päivittynyt. Usein kuulee pitkään sairastaneena, että no ihana, nythän sinulla on aikaa. Tee juttuja, joista tykkäät. Nauti hetkestä ja kiirreettömyydestä! Mutta kun ihminen ei aivan toimi noin. Kärjistettynä aikaa joko on liikaa tai liian vähän. Nyt kun olisi aikaa esimerkiksi päivitellä blogia vaikka päivittäin, on kiireettömyys ja äsken mainittu tietynlainen epävarmuus turruttanut minut täysin. Kun päivä toisensa jälkeen on samanlainen, arki tai viikonloppu, kuukausi kuukauden perään. Toista vuotta samaa rallia läpikäyneenä on ote elämästä suoraan sanottuna välillä kadonnut. Motivoituminen aina uuteen, yhtä tylsään päivään on ollut välillä todella työn takana. Jopa pukeutuminen saatika ruoanlaitto on vaatinut valtaisia ponnisteluja.
Nyt huomaan jollain tapaa heränneeni koomasta. On ihanaa pitkästä aikaa haluta asioita. Ihan vain tehdä jotain. Olo on ihan sellainen, että tämä loputon toivottomuus alkaa olla voiton puolella. Suurin tekijä tähän varmasti on se, että fyysinen olo vahvempi kuin sairasteluni aikana koskaan. Eikä mitenkään hetkellisesti, vaan ihan koko kevään ajan on menty ihan valtavasti eteenpäin. Olen aloittanut myös ihan oikeasti liikkumisen, toki varovaisesti, mutta tahtia ja vaativuutta on pystytty lisäämään suurin annoksin. Vielä en tiedä, miten käy töiden ja sen arkisen arjen kanssa, mutta sanotaanko, että toivoa on. Niinpä päätin blogini osalta, että nyt vaihdetaan vaihetta. Nyt mennään ja kovaa! Meni syyteen tai saveen, niin aion vaan herätä oikeasti nyt myös blogini kanssa. Haluan herättää tämänkin väsyneen tekeleen uudestaan eloon, jota ei alkuinnostuksen jälkeen taida enää olla ollut. En jaksa enää himmailla, vaan nyt on oikeasti antaa teille jotain. Otattehan vastaan? ♥