11. lokakuuta 2017

UUDEN ALKU

Hei ihanaiset. Elossa ollaan, just ja just, eh. No ei vaan hiukan meinaa väsyttää. Melkoiset viikot takana. Minä täälläkin kuuluttelin suunnitelmistamme, mutta nehän kerkesivät muuttua vielä moneen kertaan. Ja millä vauhdilla.

Nyt me kuitenkin siis jo asutaan Helsingissä. Eikä vasta marraskuussa! Viikko sitten torstaina aamulla päätettiin, että muutetaankin heti perjantaina. Asunto vaihtui toiseen ja tähän pääsimmekin heti muuttamaan. 

Kuljetusliike ilmoitti kahden maissa torstaina, että haluavatkin muuttaa tänään, joten meillä ei ollut vaihtoehtoja kuin laittaa hihat heilumaan. Siis ihan kunnolla, olihan meillä aikaa aina kuuteen asti... Se päivä ja seuraavakin olivat kyllä uskomattomia, ilman apukäsiä siitä ei olisi selvitty. Tuona torstaina käytännössä pakkasimme koko kodin irtaimiston, lähetimme sen matkaan ja jäimme itse vielä siivoamaan asuntoa. Illalla kympin aikaan oli edellinen koti palautus kunnossa ja me lähdimme ajamaan yötä vasten kohti etelää. Muutama tunti veljellä unta aamuyöstä ja uudella kodilla kahdeksalta vastaanottamaan ja kantamaan tavarat sisään. 

Se oli aikamoista. Siinä ei kerennyt miettimään, eikä ajattelmaan vaan koko ajan tehtiin ja täysillä. Minulla oli jo kauan sitte varattu reissu Viroon viikonlopuksi kaiken päälle, ja lähdin melkoisen väsyneenä perjantai-iltana matkaan. Teki kyllä ihan hyvääkin päästä nollaamaan hetkeksi.

Nimittäin sunnuntai-iltana kun palasin takasin. Voin kertoa, että kaaos asunnossa oli melkoinen. Vauhdilla pakkaaminen kostautui aika lailla täällä päässä. Ei mitään tolkkua laatikoiden sisällöissä, samasta laatikosta saattoi löytyä auton pesuaine ja vedenkeittimen pohja ilman vedenkeitintä jne.Siinä kiireessä kun ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heitellä tavarat mahdollisiman nopeaa laatikoihin ja teippi päälle. Oli siellä mitä oli. 

Täytyy kyllä myöntää, että meidän hyvinkin spontaanit luonteet vietiin kyllä nyt äärimilleen tässä hommassa. Kaikista ruusuisin alku ei ole tämä ollut, mutta tiedän, että tämä muutos tulee tekemään meille niiiiin hyvää.





Noita laatikoita ja pussukoita nyssyköitä sitä on tässä nyt viikon päivä purettu ja nyt alkaa vihdoin helpottamaan. Olen tehnyt vielä pientä remontin viimeistelyä tässä asunnossa, mm. ikkunasyvennyksien, ovien ja vaatehuoneen maalausta. Mutta pikku hiljaa asunto alkaa muodostua ja minusta tuntuu, että tästä tulee aika ihana. Vielä menee toki hetki, että pääsen teille näyttämään. Näin keskeneräisiä nurkkia en nimittäin ala kyllä kuvaamaan. Kuvissa siis yksi ihanan seesteisen rauhallinen sunnuntaiaamu edellissä kodissa. Näin kaiken kaaoksen ja kiireen kontrastiksi. Ajattelin vain tulla huikkaamaan, että elossa ollaan ja kertomaan syyn hiljaisuudelle. Aika on vain ollut niiiin kortilla. Mutta tulossa on paljon kaikenlaista jännää ja ihanaaa, toivottavasti pysytte kuulolla. <3

28. syyskuuta 2017

IHANIN LEGERA

Olen muuttamassa Kokkolasta (enpä ole tainnut näin tarkasti asuinpaikkaani edes aikasemmin määritellä) pois, ja kyllä, olenhan jo muuttohärdellistä täällä kuulluttanutkin. Ennen täältä pois muuttoa minulla oli yksi ihan MUST juttu, mikä täytyisi tehdä ennen täältä pois muuttoa. Nimittäin Pietarsaarikierros, tai Jeppis niin kuin täällä kuulee monen sanovan.

Tuo pieni idyllinen kaupunki Kokkolan kupeessa on todella kiehtova ja olin kuullut siitä paljon. Olin käynyt Pietarsaaressa vain nopeita pyrähdyksiä työni puolesta ja se jäi aina hyvällä tavalla "kaivelemaan". Ja onneksi jäi.

Nimittäin viime viikonloppuna sitten vihdoin sain aikaseksi vuoden Kokkolassa asumisen jälkeen hypätä autoon ja ajaa hurjat puoli tuntia kohteeseen. Vähän kaduttaa, että en tehnyt sitä jo kesällä. Voin kuvitella kuinka idyllisen ihmeellistä siellä on ollut silloin. Mutta kaunis oli noin syksyisenä päivänäkin. Ehkä se juttu, siellä on se vanha arkkitehtuuri ja valtava määrä vanhoja puurakennuksia, joissa monissa on ihania liikkeitä. Ehdottomasti poikkeamisen arvoinen paikka jos matkustaa 8-tiellä.

Olin liikkeellä ihanan @hannankotona kanssa ja kiersimme sisustusliikkeitä. Yksi täydellinen lempparini niistä on monen muunkin sisustusbloggaajan tavoin Legera. Heillä oli aikaisemmin liike täällä Kokkolassa ja se jätti kyllä valtavan aukon Kokkolan sisustustarjontaan muuttaessaan Pietarsaareen. Kävin nyt ensimmäistä kertaa siis Pietarsaaren liikkeessä ja se oli, täytyy kyllä myöntää, vielä kivempi kuin Kokkolan liike. Se miljöö ja rakennus on vain uskomattoman kaunis ja harmooninen. Ja niiden naisten sisustus- ja stailaustaidot aivan erityistä, niin lahjakkaita ja taitavia naisia. Yritin ottaa vähän kuvamateriaalia, mutta olin vain 50 mm objektiivin kanssa liikenteessä niin en valitettavasti saanut hirveän laajoja kuvia.










Ja arvatkaas mitä! Legeran Cecilia oli niin ihana, että antoi minulle kunnian arpoa yhden Skandinaviskin uutta The Escapes Collection sarjaa olevan tuoksukynttilän (arvo 65 euroa), ja voittaja saa valita itse haluamansa tuoksun, joita on siis kolme vaihtoehtoa. Tuoksut ovat saaneet innoituksensa Skandinaavisesta luonnosta, kasvillisuudesta ja sen tuomasta rauhasta. Kynttilä on kohokuvioidussa purnukassa, jossa on öljytty tammi kansi. Tuoksuvaihtoehdot ovat:

Rosenhave: Ruusu & seljankukka, mustaherukka & kielo. Tuoksu kuvaa romanttista Pohjoismaista ruusutarhaa, jossa vain vahvimmat lajikkeet säilyvät pitkän talven yli. 

Lysning: Sammal & jäkälä, männyn neulaset & lakka. Tuoksu kuvaa hiljaista paikkaa metsässä, jonne auringonsäteet ajoittain osuvat ja jossa mieli lepää.

Heia: Kanerva & timjami, puolukka & lehden mahla.Tuoksu on saanut vaikutteensa Norjan ja Ruotsin karuimmista tuntureista jossa maasto tarjoaa karkeita pensaita ja luonnonvaraisia yrttejä ja marjoja.


Jos innostuit arvonnasta, klikkaile itsesi instagramiin ja etsi sieltä kynttilöistä kuva osallistuaksesi minun @2xilo-tilillä!Ja pssst. Meidän Suomi on taas päivittynyt uusilla maalauksilla täällä. 





26. syyskuuta 2017

MIKÄ PÄIVÄ

Aamu alkoi viestillä, että nykyiseen asuntoomme on tehty vuokasopimus uusille vuokralaisille 1.10 alkaen. Eli siis s u n n u n t a i n a. Eli viisi (5!!!!) päivää aikaa. Siinä hetken vielä unen pöpperössä kelasimme tilannetta. Meillä ei ole uutta asuntoa, meidän pitää pakata, siivota ja muuttaa 500 kilometria kolmion verran tavaraa ja meillä on viisi päivää aikaa. Ja minun on vielä tarkoitus lähtä perjantai aamuna Tallinaan. Eipäs paljon nukuttanut enää. Olimme toki antaneet vuokranantajalle luvan vuokrata 1.10 eteenpäin jos sattuu vuokralainen löytymään, koska joka tapauksessa olimme lähdössä lokakuun aikana jossain vaiheessa. Mutta kun asiasta ei kuulunut, ajattelimme jo, että menee marraskuun vaihteeseen.

Ehkä sata puhelua, selvittelyä ja järjestelyä myöhemmin, nyt meillä on asunto. Tosin vasta 1.11 alkaen. Ja vaikuttaisi olevan myös kiva sellainen. Ja meillä on myös paikka missä norkoilla kuukausi + meillä on myös paikka mihin saamme kotimme huonekalut ja tavarat kuukaudeksi. 

Niin vain asiat alkavat järjestymään. Nyt tässä on muutama hikinen päivä raivopäistä pakkailua, siivoilua ja järjestämistä, että uudet asukkaat pääsevät muuttamaan tähän meitä hyvin palvelleeseen kotiin. Ja ensi viikolla "asummekin" jo sitten etelässä. Hupsista keikkaa.

Ps. Meidän Suomi-projekti päivittyy joka päivä täällä, vaikka blogi ei muuten päivittyisikään.

24. syyskuuta 2017

HALVIN, NOPEIN JA HELPOIN DIY

...ikinä! Jos välineet sattuu löytymään kotoa, niin kuin minulta. Minulla on aika monenlaista askartelupaskartelutavaraa tuolla kaappien perukoilla. Ja kiitän joka kerta itseäni, että on - kun inspiraatio iskee. Niin kävi tälläkin kertaa, että kaikki löytyi ja diy-projektiin ei tarvinnut laittaa rahaa, eikä aikaakaan kuin kymmenisen minuuttia.

Nimittäin näinkin simppeli kuin öljypullon tuunaus. Olen etsinyt sopivaa öljypulloa  Menun myllyjen kaveriksi joka ikisestä paikasta, ja kaikki ovat olleet joko liian suuria ja pieniä tai muuten vain ei ole miellyttäneet silmää. Ja nuo kaikki kolme kun ovat joka päiväisessä käytössä, on niiden helpon olla siinä tasolla lähellä. Eikä Menun myllyjä mielellään edes laatikkoon piilota. Mutta tuo öljypullo on ollut pitkänaikainen ongelma. (Onneksi se ongelmista pienin elämässä...)Mies toi joskus kauppareissultaan mukanaan tämän todella tumman pullon öljyä ja sitten välähti. Melkein koko pullo on eka dc-fixattu mustalla, en tiedä erottaako kuvasta edes rajoja. Ja sitten valkoinen raita ja mustilla kirjaintarroilla teksti kylkeen. Eikös mene aika täydestä? Nyt vain täyttelee tuota sen mukaan kun tyhjenee. Kyllä kehtaa pulloa nyt pöydällä pitää.
Ps. Meidän Suomi -sarjan teos numero kaksi löytyy täältä.

23. syyskuuta 2017

"MEIDÄN SUOMI"

"Voi elämän ihmeellisyyttä. Se yllättää. Se on yhtäkkiä ihana. Minulle. Se on ollut aika tympeä minulle. Kauan. Välillä hirmu ankara. Mutta tänä päivänä, olen ihmeissäni. Hyviä asioita tapahtuu, kun odottaa. Ja yrittää. Ps. Ankean vihjaileva, tiedän. Mutta kuulette hyvin pian lisää. Mutta minun oli pakko tehdä tämä. Päivitellä itseni ja sinun vuoksi. Usko itseesi, minä en ole uskonut. Ainakaan tarpeeksi. Yksi klise vielä, mene sinne minne sydän sanoo. 🌿 Ihanaa ihmeellistä torstaita!"

Noin minä veistelin instagramiin ja jätin asian ärsyttävästi leijumaan. No tässä se nyt sitten tulee kun asiat ovat vihdoinkin varmistuneet. Minun hankkeeni "Meidän suomi" on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Hankkeeseen kuuluu 100 erilaista maalausta kauneimmasta Suomesta, joista ensimmäinen julkaistaan tänään ja loput 99 tästä päivästä eteen päin joka päivä yksi kerrallaan. Hankkeeni huipentuu joulukuussa pidettävään viikon näyttelyyn Kaapelitehtaalla Helsingissä! Tämä hanke on täynnä tunnetta, rakkautta ja tunteiden purkua. Olen todella otettu, että saan olla osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Tämä hanke on minulle hyvin merkityksellinen, ja alla voitte lukea mistä syystä.



Tein blogini ylärivin pikavalintoihin uuden, tätä hanketta koskevan "Meidän Suomi" -sivun, jonne tulee ilmestymään teokset joka päivä. Tietenkään valokuvat maalauksista eivät kerro lähellekään koko totuutta, vaan värit ja sävyt pitää nähdä. Toivottavasti nähdään mahdollisiman monen kanssa sitten joulukuun näyttelyssä. Ja hei, näistä jokaisesta tulee kymmenen painettua versiota. Ainoastaan kymmenen siis jokaista, joita teillä on sitten mahdollisuus pala tätä hanketta, meidän Suomea kotiinne. Kerron myöhemmin mistä ja miten.

22. syyskuuta 2017

KUN MUA SATTUU

Mietin usein, että minkälaista kuvaa itsestäni välitän blogin kautta. Tai minkälainen fiilis jää ihmisillä, jotka tapaavat minut? Tai heillä, jotka tuntevat minut ja nähdään pitkästä aikaa? Jokainenhan meistä miettii aina välillä, että mitä muut ajattelevat. Se ei ole minulle kuitenkaan mikään rasite. Enkä käytä siihen juurikaan oikeastaan sitten loppujen lopuksi aikaa. Ensinnäkin, olen ymmärtänyt, että niin ei voi elää ja toiseksi, minulla ei olisi siihen edes voimia.




Huomaan ja kuulenkin usein, että annan aika itsevarman kuvan itsestäni. Jopa jollakin tapaa menestyvän. Ja sen teen vahingossa. Opeteltuna. Tai oikeastaan opittuna. Se on ikään kuin sisään rakennettu mekanismi, jonka pyörät pyörivät ihan itsestään. Huomaan pukevani sen selviytymisnaamarin joka aamu aina uudelleen ja uudelleen päähän. Ja uskon, että niin tekee minun lisäksi myös joku muukin. Sellaista on maailma. Täällä pitää selviytyä, heikkous on no, heikkoutta.

Jälkikäteen ihmiset kyllä pystyvät kertomaan, kuinka ovat kamppailleet sen ja tuon asian kanssa. Ja kuinka vaikeaa elämä oli silloin ja tuolloin. Mutta tilanteen ollessa päällä, teemme kaikkemme, että sitä ei huomaisi kukaan. Että sinua ei nähtäisi heikkona, huonona. Ehkä heikkouden ympärille on rakenettu niin suuri häpeän tunne, että sen myöntävät nähdään säälin kerjääjänä, huomion hakuisena. 

Ja niin olen tehnyt minäkin. Jo pitkään. Vuosia. Ja nyt myönnän ensimmäistä kertaa konkreettisesti julkisesti, että minulla on aika huono olla. Olen sitten huono, heikko tai mitä tahansa, mutta nyt elämä on aika selviytymistä, jaksamista. On hyvin henkisesti raskasta esittää livenä ja somessa "normaalia". Mutta koska kaikki muutkin tekee niin, teen sen automaattisesti minäkin.




Olen huomannut, että kaikista vaikeinta minun on rakastaa kaikista maan päällä kulkevista ihmisistä kuitenkin loppujen lopuksi minua itseäni. Itseeni minulla on ollu hyvin paljon vaikeuksia rakastua, mutta saati sitten yllä pitää sitä. Hoitaa ja pitää huolta suhteesta itseeni. Se suhde voi hyvin helposti järkkyä tai saada säröjä. Välillä aivan sirpaloitua.

Usein kuulee, että itsensä hyväksyminen on helpompaa mitä vanhemmaksi tulee. Minulla se on mennyt varmaan aika lailla toisin päin. Elämä on rankaissut minua syystä tai toisesta kovalla kädellä ja minä en ole pystynyt pysymään vahvana. Aina kun alan jo hieman rakastumaan itseeni, tulee joku tai jotain, mikä keskeyttää sen projektin, rakkausmatkan itseeni. Tuntuu, että ikään kuin minulle ei sallittaisi sitä vaan palautellaan aina takaisin maan pinnalle, tai oikeastaan sinne kaikista syvimpään kuoppaan.

Välillä tuntuu, että menneisyyden säröt eivät jätä ikinä rauhaan. Ne tappavat jokaisen uudesta asiasta innostumisen, yrittämisen ja menestymisen. Ne tulevat kaikkialle tielleni, mitä ikinä yritänkään. Tuntuu jo tarpeeksi raskaalta hyväksyä menneisyydessä tapahtuneet asiat ja niistä muokkaantunut ja vääristynyt minä-kuva. Mutta sitten pitää vielä maksaa kovaa hintaa elämän joka ikisellä saralla kun ne kummittelevat ajatuksina, tunnelukkoina ja epäluottamuksena itseeni.

Minä olen niin kesken. Niin palasina. Haluaisin parsia itseni kokoon ja yritänkin sitä. Mutta elämän julmuus on yllättänyt minut ja häirinnyt minun projektia-minä. Sitä minun rakkausmatkaa itseeni. Saan paljon apua eri tahoilta, mutta mikään tai kukaan ei pysty minua korjamaan ennen kuin olen itse siihen valmis. Ja sehän se ristiriitaista onkin, kun haluaisi parantua ja päästä eteepäin, mutta on kuitenkin vielä historiassa kiinni.  Vaikka yrittää oksentaa koko menneisyyden pois kehosta ja mielestä, niin silti se on siellä. Se ei käskemällä lähde. Ja ainahan se varmasti tulee olemaan osa minua, mutta toivoisin sille pienempää roolia elämässäni.

Sinä siellä, joka ei meinaa pärjätä. Älä huoli, en minäkään. Tehdään yhdessä heikommillekin, elämässä kamppaileville tilaa. Sinä, jolla tuntuu, että ahdistaa niin, että sydän puristuu, tiedätkös, et ole ainoa. Uskalletaan näyttää heikkoutemme, pienuutemme. Ei se meistä enää ainakaan yhtään entistä huonompaa tee.


PS. Onneksi minulla kaikessa tässä synkkyydessä on yksi huuuge uutinen teille, joka on minulle usko tulevaisuudesta, onnistumisesta ja minusta itsestäni. Siitä heti huomenna.

21. syyskuuta 2017

KUN AIKA ON

Tänään instastoryäni katsoneet huomasivatkin, että olen aika haikeissa tunnelmissa. Muutama selvityksen sana siitä, että mitämitämitä. Tämä tuli aika yllättävän nopeasti meille ja oon vielä edelleen hämilläni. Olo on yhtä aikaa super innostunut ja jännittynyt, mutta samalla haikea ja pelokas. Niin siis tätä kotia ei meillä enää kauan ole. Vuokrasopimus on irtisanottu ja uusi koti etsinnässä 500 kilometrin päästä. Elämän tuulet ovat ohjanneet meitä siihen suuntaan ja me päätimme hypätä rohkeasti mukaan.






Tämä on minulle valtaisan iso muutos. Olenhan asunut lähes koko ikäni Pohjois- tai Keski-Pohjanmaalla. Muutama ulkomailla asuttua vuotta ja teinikesää Helsingissä lukuun ottamatta. Mieheni työt oikeastaan ajoivat meidät sinne, minulla suunta on vielä hieman hukassa, samalla kun olen myös itsenikin kanssa. Ehkä siksi myös pelon tunnettakin kaiken innostuksen lisäksi on.. Mutta uskon, luotan ja toivon, että myös minun kuvioni selkeytyvät ajan kanssa.

Mutta pienemmillä paikkakunnilla asuneena odotamme innolla kaikkia niitä mahdollisuuksia ja palveluita mitä pääkaupunkiseudulla on meille tarjota. Tulemme varmasti viihtymään, sitä en epäile ollenkaan. Ja spontaanisuutemme myötä olemme huomanneet, että helpompaa olisi asua jossain, mistä ei tarvitsisi ensin ajaa kuutta tuntia johonkin suuntaan päästäksemme tekemään jotain.

Vielä on hieman muuton ajankohta auki, se saattaa tulla hyvinkin nopeasti, mutta ainakin kuukauden sisällä. Tässä täytyy alkaa järjestämään asioita pikapikapikavauhtia ja vain toivoa, että kerkeäisi saada kaikki asiat kuntoon.

Ja pssttt. Jos jollain on tiedossa hyväkuntoinen vuokrakolmio järkevien kulkuyhteyksien läheisyydessä, heitä mailia!

19. syyskuuta 2017

ARVONTA

Niin kuin edellisessä postauksessa vihjasin, nyt on arvonnan vuoro. Yhdessä Maja decor shopin kanssa arvomme nämä Zone Denmarkin super siistit maustemyllyn ja pannunalusen. Osallistuaksesi arvontaan klikkaile itsesi instagramiin ja minun tililleni @2xilo.


TUMMAN PUHUVAA

Yhteistyössä Majadecorshopin kanssa








Minä aivan yllätin itsenikin ja katoin todella minulle ei tyypilliseen tapaan. Kaiken sen vaaleuden ja valkoisen sijaan katoin tällä kertaa hyvin tumman puhuvasti. Tummanharmaa pellavainen pöytäliina toimii pohjana kattaukselle. Oikeastaan kaikki lähti noista messinkisen värisistä aterimista* (jotka mielestäni kyllä näyttävät enemmän väriltään kultaisilta). Jotenkin niiden ympärille lähti idea tummasta kattauksesta rakentumaan.
Kattauksesta juhlavampi. Se on pienistä asioista kiinni, sanon minä. Aluksi tietenkin pöytäliina, se luo aina ihan eri ryhdin kattaukselle. Sitten nuo aterimet*, paksut tummat servetit, niiden kääräiseminen naruun ja oksaan, pöytään parasta Iittalaa ja vähän fiinimmät tarjoiluvälineet*. Rakastuin ensisilmäyksellä tuohon mustaan juustohöylään ja veitseen*.
Olenkin aikaisemminkin sanonut, että kuinka rakastan kattaa ja laittaa aina jos on vähänkään mahdollisuus. Tai vaikka ei olisikaan, niin äkkiä kun sen tekosyyn keksii. Ja niin kävi nytkin. Astettava näyttävämpi kattaus syntyi hetkessä ja hetken mielijohteesta. Ja onneksi syntyi, tällaisia arkeen tarvitseekin.
Ja hei, iloisia uutisia. Minulla ja Maja decor & lifestyle -shopilla on tekeillä teille arvonta. Kuulette siitä heti ensi postauksessa. Ja jos ihastuit tuotteisiin tai muihin Majan tuotteisiin niin saat verkkokaupan koko valikoimasta koodilla SYYSALE20 20 prosenttia alennusta perjantaista 22. päivä lähtien aina syyskuun loppuun asti.*merkityt tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta.

18. syyskuuta 2017

KAUNIS JA HERKKÄ

...näillä sanoilla kuvailisin itseäni. No ei vaisinkaan, höhö. Vaan kaunis ja herkkä on ystäväni kodin tunnelma. Minusta nuo sanat kuvaavat parhaiten tuota kodin tunnelmaa. Niin kuin aiemmin uhkailin, että tulen kuvaan blogiini enemmän myös "blogiveirailuja" niin nyt sitten jatketaan. Antaa kuvien puhua puolestaan! Ja niitä on....muutama. Koko seesteinen koti on täynnä hillittyjä, kauniita ja herkkiä yksityiskohtia, joten en malttanut mennä muutaman kuvan taktiikalla, vaan nyt tahkotaan ja kovaan! Olkaas hyvä!

















Eikös vain ollut kaunista? Ja mitä yksityiskohtia. Jos innostuit tästä ihanasta kodista, löydät lisää matskua @selamaalia instagramista. Ja hei, jos vähänkään kiinnostaa leipominen, kannattaa ehdottomasti tsekata. Tuon kodin emäntä ei kyllä huonoilla tarjoiluilla ole koskaan kotiin päästänyt. Melkoinen mestarileipuri!


Ps. Ihanaa uutta viikkoa! <3 Mitäs te muuten pidätte näistä blogivierailuista muiden kotona? Inspiroivatko?