13. elokuuta 2017

VALINTOJEN MAAILMA



Valintoja. Niin niitä tehdään. Kokoajan, joka päivä. Jokainen meistä, sinä ja minä. Huomaamatta tai tarkemmin ajateltuna. Toiset on helpompi tehdä, toiset vaatii pitkän pohdiskelun ja eri vaihtoehtojen puntaroimisen.

Mitä päättyy ostoskoriini, miten syön ja mitä syön. Mitä puen aamulla päälle, miten meikkaan ja esiinnyn. Mistä vaatteet on hankittu ja miten ja kuka ne on valmistanut, entä sitten kaikki ne kauneudenhoitotuotteet. Käytänkö alkoholia tai nikotiinituotteita. Tai kuinka paljon käytän. Mistä huonekalut on hankittu, suosinko kotimaisia valmistajia vai huonekalujättejä. Tekeekö kylppärirempan virolainen, naapurin Pekka pimeänä vai paikkakuntalainen kyseistä palvelua tuottava yritys. Ostanko auton ja minkälaisen sitten, vai käytänkö julkista liikennettä ja mahdollisiman paljon sitä omaa Helkamaa. Liikunko aktiivisesti ja monipuolisesti, miten suhtaudun kulttuuriin ja politiikkaan. Pidänkö itseni ajan tasalla ja millä tavalla. Miten puhun lapsilleni, puolisolleni ja muille ihmisille. Miten kasvatan lapseni, mikä on sallittua ja mikä kiellettyjen asioiden listalla. Käytänkö sosiaalista mediaa ja miten siellä esiinnyn. Ja millä tavalla tuon edellä mainittuja asioita sosiaalisessa mediassa esille. Olenko oma itseni, vai yritänkö luoda tietynlaista kuvaa itsestäni ja valinnoista. Ja teenkö sitä ihan normaali arjessakin, vai seisonko jokaisen valinnan takana. Vai yritänkö luoda parempi ihminen -kulissia.

Ajattelen, että jokainen meistä on vapaa valitsemaan kuinka tahtoo. En usko, että omat valintani ovat parempia kuin esimerkiksi sinun valintasi. Mutta en siedä feikkausta, haluan, että jokainen on oikeasti valintojensa takana. Totta kai on paljon näitä yllä mainittuja valintoja, joissa täytyy ottaa myös muun perheen mielipide huomioon ja tehdä ne valinnat yhdessä, perheenä. Ja valitettavasti osa noita valinnoista ei aina ole tahto tai halu-kysymyksiä, vaan tilillä näkyvä saldotilanne määrittää esimerkiksi ostopäätöksiin liittyvät valinnat. Tai esimerkiksi paikkakunnan yleinen tarjonta voi vaikeuttaa pienillä paikkakunnilla. Toiset meistä pohtii yllä mainittuja asioita hyvin tarkasti ja haluavat elää täysin tietyn kaavan mukaan. Osa meistä taas ei halua eikä jaksa vaivata päätään moisilla asioilla. Osa ei ajattele valintojaan sen tarkemmin, tai siihen, mitä pienikin valinta voi tarkoittaa pitemmässä juoksussa. Jokaisella valinnalla on kuitenkin aina seuraus. Jollakin tapaa, aina.

Sitten meillä on niitä isoja, ja yleensä hyvin haastavia valintoja, joita tulee elämässämme vastaan. Miten asun ja elän, kenen kanssa sen teen. Avioidunko, haluanko lapsia. Eroanko, palaanko yhteen. Miten elämänkatsomukseni ja uskoni. Yleensäkin kaikki ne asiat, jotka hyvin pitkälti juontavat siihen minkälaisia elämänarvoja ja -filosofiaa haluamme noudattaa. Totta kai muistan ja tiedostankin hyvin, että osa näistäkin asioita on sellaisia joihin valitettavasti pysty itse vaikuttamaan, vaan se on jonkin meitä suuremman käsissä.

Mutta sillon kun pystymme vaikuttamaan näihin valintoihin, miten ne me teemme. Miksi juuri nämä isoimmat valinnat on niin vaikeita tehdä? Totta kai näissä elämän suurissa kysymyksissä täytyykin pysähtyä miettimään ja niiden kuuluukin olla luonteeltaan vaikeita päätöksiä. MUTTA. Miksi näihin valintoihin annamme eniten ympäristön vaikuttaa. Kuinka moni voi käsi sydämmellä sanoa, että olisi jokaisen valinnan tehnyt täysin omaan sielun ääntä kuunnellen. Ei yhtään noussutta kättä, veikkaan. Vai onko joku meistä niin vahva? Ja mikä meitä jarruttaa tai vaikeuttaa? Juuri nämä kun mielestäni ovat niitä, jotka mielestäni pitäisi tehdä juuri itse, omaa sisimpään uskoen (ja toki muistan, että tietysti näistäkin osa pitää tehdä yhdesssä perheenä tai pariskuntana, mutta tiedätte mihin pyrin). 

Luulen, että pelko. Pelko menettämisestä. Pelko satuttamisesta. Pelko tulla satutetuksi, nöyryytetyksi tai hylätyksi. Pelko arvokkuuden menetyksestä tietyssä sosiaalisessa piirissä. Pelko tulla haukutuksi tai "selkään puukotetuksi". Pelko läheisten menettämisestä, pelko tulla yksinäiseksi. Pelko jonkilaisen sosiaalisen statuksen menettämisestä tai pelko tietynlaisen elämänlaadun menettämisestä. Pelko haavoittumisesta, joko itsensä tai lähimmäisten puolesta. Tai pahimmassa tapauksessa pelko tulla pahoinpidellyksi tai henkisen tai fyysisen väkivallan urhiksi joutumisesta.

Minä toivoisin, että meillä jokaisella olisi oikeus omiin valintoihin. Ja, että olisimme armollisempia toisia kohtaan kun he kohtaavat elämäntilanteen, jossa joudutaan tekemään vaikeita valintoja. Uskoisin, että meistä jokainen tuntee sisimpänsä kuitenkin kaikista parhaiten. Ja me emme voi olla koskaan varmoja, mitä valintojen takana on tapahtunut, tai mikä on ajanut kenenkin mihinkin valintoihin. Tänä päivänä meillä on vielä kokoajan enemmän ja enemmän mahdollisuuksia ja tarjontaa tehdä valintoja. Tänä päivänä meillä on myös helpompi ja helpompi arvostella toisten valintoja. Joko anonyymisti tai nimellä. Sen mahdollistaa tietenkin sosiaalinen media. 

Toivoisin, että me muistaisimme kun arvostellemme toisten uutta sohvaa tai hassuja kenkiä, toisten eroa tai uskoon heräämistä, että jokaisen niiden valinnan takana on pieni ihminen. Pieni ihminen, joka on itse tehnyt sen valinnan, ja saattaa olla hyvin herkässä tilassa. Emme voi koskaan tietää, mitä toisten valintojen arvosteleminen voi tehdä toiselle. Se voi satuttaa hyvin syvästi tai pahimmassa tapauksessa murskata hänen elämänsä. Hetkellisesti tai jopa pitemmäksi aikaa. Mutta sen tiedän, että jokainen meistä tulee joskus olemaan valintojen edessä. Pienien tai suurien. Mutta valintojen, jotka täytyy tehdä. 

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!
    Juurikin näin, jokaisella on oikeus olla omien valintojensa takana. Ei kenenkään valinnat ole varmastikaan parempia tai järkevämpiä kuin toisen!

    VastaaPoista
  2. Kaunis postaus!
    Välillä miettii, kun saa tuomitsevia/halveksuvia katseita ulkopuolisilta, että miksi he tekevät niin. Ja siis ihan pienistä jutuista. Esim. mulla on todella vanha auto, joka on ruma, ei kiihdy, ja 80 taitaa olla maksimi, jota sillä uskaltaa mennä. PÄIVITTÄIN saan murhaavia katseita ohittelevilta bemarikuskeilta. Mietin, että jos he vain tietäisivät kuinka laitoin kaikki säästöni autoon, jotta saisin vietyä tytärtäni harrastuksiin ja että meidän arki olisi hieman helpompaa. Ja kuinka teen kaikkeni, että saan pidettyä auton ja kuinka pelkään joka päivä, että milloin se jää kadun varteen ja miten saan ostettua uuden auton. Mielelläni minäkin sillä bemarilla ajelisin. Believe me! Mutta tosin autokin on mun oma valinta, mutta tällä hetkellä välttämätön meidän perheelle!

    VastaaPoista

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡