20. elokuuta 2017

10 x RANDOM FAKTAA MINUSTA



Sen kummemmin selittelemättä tai alustamatta mennäänpäs suoraan asiaan. Kymmenen asiaa, jota en usko sinun tietävän minusta. Jotta tuntisitte tekstin rustaajan paremmin.























1. Järjestän kaiken. Siis kotona. Kaikki mitä voi. On laatikoita kaikille tietyille asioille. Kansiot eri lipuille ja lapuille, kaikki saman värisiä ja saman kokoisia tietenkin. Astiat ovat kaapissa väreittän, okei vain kahdessa eri värissä ja ja tarkoissa riveissä samanlaiset samanlaisien kanssa. Ja kaikki tietysti samaa sarjaa. Pyyhkeet ja lakanat pitää viikata tietyllä kaavalla. Ensin keskeltä, sitten kolmeen osaan, kahteen osaan, jne.. Ja tottakai lajitella kaappiin värien mukaan. Jokaisessa kaapissa on omat hengarinsa ja niiden täytyy olla samanlaiset keskenään. Vaatehuoneessa vaatteet on järjestetty tarkasti väreittäin ja käyttötarkoitusten mukaan.Minä olen myös se, joka taittelee jokaisen kauppakassin tietyllä kaavalla kaappiin ennen kuin niistä tulee roskapusseja. Ok, saattaa kuulostaa ahdistavalta ja nipottavalta? Mutta en usko, että se kanssa-asujalleni on. Vaikka hän siitä välillä vinoileekin. Teen sen itse, enkä nipota siitä muille. Enkä tee siitä numeroa ja vaadi samaa muilta. Ja jos meillä on pojat tai muita lapsia, annan niille kaiken sen tilan mitä he vain ikinä tarvitsevat. Ja lelut saa olla niin levällään kuin he ne saavat ikinä levitettyä. Tai kastikkeet pöydällä. Kyllä ne kerkeä siivota sitten myöhemmin. Ja oikeasti, puolustuspuhe, kaikki ei tarvi järjestää kuin kerran, niin se on helppo pitää sittemmin yllä. Kuulostaa vain työläälle, mutta oikeasti helppo kun asiat ovat jiirissään alusta saakka.

2. Sekoilen sanoissa ja sanonnoissa jatkuvasti. Niistä on tullut jo ihan yleinen naurunaihe. Milloin kyselen traagisista (strategiset - muuten. hirmu hankala sana kirjoittaa) mitoista. Tai tämähän oli nopeaa (helppoa) kuin heinänteko. Tai kun kyselin autonkatoksen pistooli(pistoke)paikasta. Tämä lista olisi loputon, jos kaikki kirjoitettaisiin ylös. Niin kuin pienten lasten hauskat sanomiset ja sanojen väärin käyttö.

3. Kuvista varmaan saa jonkinlaisen käsityksen hiuksistani. Niitä muuten on, on niiiiin valtavasti. Ja vieläkään en tiedä, vihaanko vai rakastanko niitä. Onhan ne mahtavat, kun on sitä tukkaa. Vähän kun kihartaa, niin jo on pehkoa tuuheasti. Ja ei niitä tarvitse edes juuri laittaa, näyttävät on - kun vaan on. Mutta paljon hiusta, melkoinen apina muutenkin. Argh. Ja salilla olo on kuin olisi venäläinen karvahattu päässä. Lämpöhalvaus, joka kerta urheillessa. Ja perusarjessa, suihkun jälkeen saat odottaa melkein seuraavaan päivään ennen kuin on kuivat. No, eivätpä nopeiten tosin rasvoitukkaan.

4. Olen aika laaadyyy, tykkään laittautua ja ajan kanssa. Käytän sukkahousuja ja hameita, paljon mekkoja, ihan perusarjessa. Sijoitan mielelläni merkkilaukkuun. Kiharran ja suoristan. Hiuksia siis, jos joku ei tajunnu, heh. Joskus heittäydyn oikein prima donnaksi ja laitan aivan irtokynnet ja -ripset. Minulla on usein myös ripsien pidennykset pitkiä aikoja. Mutta sitten kuitenkaan en ole yhtään hienohelma. Sisimmistäni. Lyön sormet multaan pihalla epäröimättä, kahlaan metsissä, lähden mukaan mitä hölmöimpiinkin juttuihin. Vaikka niissä usein epäonnistunkin. Esimerkiksi perimiehisessä halkojen hakkauksessa. Mutta yritän. Nytkin olen itse asiassa parasta aikaa  kotimatkalla lapista, olimme pyöräilemässä tuntureilla ja tekemässä trangialla metsässä ruokaa. Upposin suohon ja hikoilin kuin hullu helteessä. Ja minä olen se vieras, joka saattaa löytyä matolta huolettomasti makaamasta tai jalat ylhäällä sohvalta. Ja kyllä, kuitenkin 90 % ajasta olen jumppahousut jalassa, tukka ponnarilla kotona.

5.Minulla ja miehelläni on ikää yhteensä 59 vuotta. Silti meiltä kysytään hyvin, hyvin usein henkkareita. That's a good thing, right? Ja vaikka meillä on seitsemän vuotta ikäeroa, meitä luullaan usein samanikäisiksi ja usein vielä minuakin monta vuotta nuoremmaksi pariskunnaksi. Babyfacet.

6. Pelkään eläimiä. Kaikkia. Pieniä ja isoja, kaikkia eri rotuja, muotoja ja merkkejä. Ihan kaikki versioita mitä niitä ikinä on. Kerrattain ystäväni pakotti italiassa minut turistikuvaan kanssaan, tiiättekös, siemeniä vähän käteen ja ympärillä on heti sata lintua. Voi näkisittepä ne kuvat. Vaikka kaikki siemenet olivat ystäväni kädessä ja minun käsi vain siellä alla, en edes koskenut moisiin. Tärisin kuvan oton jälkeen shokissa. Tai se, kun jouduin aikuisiällä lopettamaan ratsastuksen, koska pelkäsin hevosia niin paljon, etten uskaltanut olla niiden kanssa samassa karsinassa saatika laittaa niitä valmiiksi. Tai kun tänä kesänä jouduin ensimmäistä kertaa kalan kanssa samaan veneeseen. Mieheni ei ollut koskaan nähnyt minua niin peloissaan. Koko järvi ja mökit sen rannassa taisi myös kuulla mielipiteeni fisuista. Ihan pienesti olen oppinut selviämään joidenkin koirien kanssa, työn ja asiakaskäyntien myötä.

7. Olen saanut myöhästyttyäni New Yorkin kentällä kolme eri kertaa uudet liput ilmaiseksi itkemällä. Siis ihan vain oman hölmöilyn takia myöhästyneenä. Kerran jopa ihan limusiini-kyydin toiselle kentälle uudelle lennolle. Täytyyhän tytön kotiin päästä.

8. Olen pakittanut työpaikan parkkipaikalla autoon, kahden eri koulun pihalla autoihin, isän ja äitin roskakatokseen, entisen talon seinään, naapurin vieraiden auton kylkeen, isoveljen kaverin auton kylkeen.... Entisestä volvosta saattoi ajaessani roikkua puolimetriä jesseteippiä kun korjailut alkoivat kastuttuaan pettämään. Oppirahat on niin sanotusti maksettu, monta kertaa. Liian monta kertaa. Onneksi nykyään on peruutustutka ja ehkä vähän virheistä oppinut kuski. Ja onneksi en koskaan ole keilannut mitään liikkuvaa; autoa, pyörää, kävelijää, mitä näitä nyt on. Vaan vain ja ainoastaan paikkallaan olevia autoja tai roskakatoksia. Ja nekin tuli itse eteen, heh.

9. Kaikki on kuulleet tarinoita kuinka lokki vei jätskin tai hampparin kädestä. Kuinka moni teistä on kuullut tarinan, että loki pas*oi suoraan suuhun? Täällä bingo! Makasin rannalla selin ja selittäen, suuni kävi ja yhtäkkiä sen täytti valkoinen pläjäys. Öö, ei varmaan tarvi kertoa makuelämyksestä.

10. Minä yksinkertaisesti elän musiikista. Mitä tulee soittolistoihini, mieheni sanoi joskus, että niitä kuunnellessa tekee mieli ajaa metsään. Eli tästä ei ole vaikea päätellä, että pidän aika lailla melankolisesta musiikista. Yleensä se on aina englanninkielistä ja jonkun ystäväni sanoin outoa muusikkia random artisteilta. Itse sanoisin sen olevan inspiroivaa ja luovaa musiikkia, jota rakastan erityisesti kuunnella piirtäessäni, maalatessani tai johonkin muuhun keskittyessäni. Mutta taas se toinen puoli. Salilla ei meinaa joidenkin biisien kohdalla pysyä jalat millään maassa tai lantio paikallaan. Rakastan tanssimista ja musiikin voimaa. Ja tuota yhdistelmää. En erityisemmin herää suomihittien soidessa, mutta jotkut tietyt rytmit  ja hyvät beatit kolahtaa vain niin kovasti sisäiseen rytmiminään, että silloin mennään. Saako näin aikuisena vielä mennä johonki tanssikouluun? Onko muutakin kuin humppaa tai paritanssia jossain tarjolla?

Hmm. Kuinkahan kilahtaneen kuvan minä nyt itsestäni annoin? Kerrottakoon, että terve maalaisjärki täällä on kuitenkin edelleen tallessa. Ja värikkäästä ja eläväisestä luonteestani huolimatta olen aika maanläheinen kulkija. Ja melkoinen kotihiiri. Ja sanoisin, että sydän tallella. Ja olen minä, tällainen kun olen. Sinulle siellä ja toisella tuolla, enkä yritäkään yhtään mitään muuta.

8 kommenttia:

  1. Tätä lukiessa oikeastaan ajattelin, että olet ihana touhottaja, jolle sattuu ja tapahtuu. Olipa hauska postaus!

    VastaaPoista
  2. :D:D Monta hauskaa juttua - pakittelut, lokin paska suussa, "tekee mieli ajaa metsään" ja sekoavat sanat (tunnistan itseni) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D sekoavat sanat on kyllä jokapäiväistä lystiä :)

      Poista
  3. Buahahahah!! Siis niin hauska postaus, kiitos tästä :)

    VastaaPoista

HEI SIELLÄ! IHANA KUN KÄVIT, SUURKIITOKSET KOMMENTISTASI ♡